Laululiike nyt
1970-luku oli poliittisen valveutuneisuuden kulta-aikaa Suomessa, joka näkyi ja kuului komeasti myös samoihin aikoihin kukoistaneessa laululiikkeessä. Vasemmistopuolueiden kannatuksen romahtamisen myötä kuitenkin myös laululiike kuihtui nopeasti kasaan, eikä liikkeen kärkinimiin kuulunut Agit Prop -yhtyekään taida nykyisin heittää kuin sen pakollisen nostalgiahengessä tehdyn vappukeikan kerran vuodessa. Vaikuttaakin äkkiseltään katsottuna siltä, että aktiivisesti toimivia kyseisen musiikkityylin edustajia ei maastamme tällä hetkellä liiemmin löydy.
Totuus ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen. Uusi sukupolvi on alkanut löytää vanhat klassikot uudestaan. Omastakin tuttavapiiristäni löytyy muutama aktiivinenkin taistolaismusiikin kuluttaja, eivätkä nämä henkilöt edes ole kommunisteja!
Käsittääkseni uusia tekijöitäkin löytyy, mutta toistaiseksi ilmiö on yhä valitettavan marginaalinen niin artistien, kuin kuuntelijoidenkin osalta.
Vaikka tämä nimenomainen genre onkin selvästi viettänyt hiljaiseloaan viime aikoina, on liikkeen perintö edelleen vahvasti aistittavissa musiikkikulttuurissamme. Esimerkiksi nykypäivän yhteiskunnallista räppiä on usein verrattu 70-luvun poliittiseen laululiikkeeseen, eikä syyttä. Kuitenkin se tietty luokkatietoisuus sekä myös rohkea puoluepoliittisuus jää siitäkin useimmiten uupumaan...
Yhteiskunnallisia epäkohtia osataan rap-musiikissa kritisoida kyllä, mutta ei siltikään oikein enää tiedetä, kenen joukoissa seistä. Jotain kantaaottavan räpin tilasta kielii sekin, että kyseisen genren jonkinlaisena isähahmona pidetty Asa kertoo uusimmassa Rumban haastattelussa kokevansa musiikin huonoksi kanavaksi vaikuttaa ja jopa häpeävänsä vanhaa räväkän yhteiskuntakriittistä tuotantoaan.
Poliittinen musiikki ei ole siis onneksi vieläkään kadonnut mihinkään, siitä on vain ymmärrettävästikin tullut erilaista kuin vaikka neljäkymmentä vuotta sitten. Edellä mainitsemani nykypäivän laululiikettä vaivaavat puutekohdat ovatkin suoraan nähtävissä myös vaaliuurnilla nuorten heikossa äänestysaktiivisuudessa. Ihmiset ovat tietoisia ympärillään tapahtuvista asioista, mutta ovat menettäneet uskonsa vaihtoehtojen voimaan.
Kenties viimeaikaiset SSS-hallituksen tyrmistyttävät töppäilyt voivat kuitenkin avata oven myös uudenlaiselle radikaalille liikehdinnälle ja poliittiselle järjestäytymiselle. Nyt jos koskaan olisi nimittäin ainakin tilausta niin yhtenäiselle työväenluokalle kuin laululiikkeellekin. Jäänkin jännittyneenä odottamaan, mihin suuntaan tilanne kehittyy.