Kansainvälisenä naistenpäivänä

Suomen naiset saavuttivat äänioikeuden toisina maailmassa vuonna 1906. Sen jälkeen vaadittiin ankara kamppailu, jonka tuloksena naisilla tunnustettiin olevan miesten kanssa tasa-arvoiset oikeudet kaikilla yhteiskunnan aloilla, niin opiskelussa, työelämässä, kuin parisuhteessakin. Tällä hetkellä Suomi on maailman johtavia maita, jos laskentaperusteeksi otetaan Arkadianmäellä istuvien naisedustajien määrä. Kahdestasadasta edustajasta kahdeksankymmentäkuusi on naisia. Ministereistä naisia on lähes puolet. Myös presidentit olivat kahden kauden verran Tarja Halosia.

Tämän joukon luulisi kykenevän valvomaan myös naisten tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassamme. Toisin on kuitenkin käynyt, sillä tämän ennätyksellisen naisvaltaisen eduskunnan toimikaudella on yhä enemmän heikennetty hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Nämä leikkaukset ovat koskettaneet lähes kaikkia suomalaisia, mutta erityisen suuri vaikutus niillä on ollut naisten asemaan ja mahdollisuuksiin.

Toki on edelleen niin, että naisten koulutustaso on jatkanut kasvuaan, mutta mahdollisuudet jatkaa opiskelujen jälkeen työelämässä ovat heikentyneet. Kuntaliitokset ja terveydenhuoltoalan laaja yksityistäminen on johtanut siihen, että naisvaltaisilla aloilla työehtoja on heikennetty ja muun muassa pakkoyrittäminen on käynyt yhä tavallisemmaksi.

Kun hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmiä puretaan ja heikennetään, vaikuttaa se kaikkein voimakkaimmin naisten elämään. Toimiva hyvinvointiyhteiskunta on juuri naisten paras ystävä. Hoivavastuu niin ihmisten elämän alku- kuin loppupuolellakin kaatuu naisten niskaan. On sitten puhe pienistä lapsista tai vanhenevista vanhemmista. Molempien hoito tuppaa jäämään naisten harteille. Poikkeuksiakin toki on ja se on hyvä.

Suomalaiset naiset eivät ole laajasti jääneet kotiin lapsia hoitamaan vaan päinvastoin he ovat palanneet työelämään nopeammin kuin kanssasisarensa muissa Pohjoismaissa. Tämä on ollut paljolti hyvän päivähoitojärjestelmän ansiota.

Erityisesti yksinhuoltajaäideille päivähoitopalvelut ovat välttämättömyys. Ilman joustavia järjestelyjä ja tukitoimia ei yhden vanhemman perheen ainoa huoltaja voi käydä töissä. Tavallinen kahdeksasta neljään hoito ei pelkästään riitä.

Lastenhoidon lisäksi myös ikääntyneiden vanhempien hoito on katsottu naisten tehtäväksi. Tämän päivän Suomessa myös vanhustenhoito on joutunut leikkausten kohteeksi. Kukaan tuskin haluaa jättää vanhempiaan heitteille, vaan yhteiskunnan ollessa kykenemätön kantamaan vastuutaan entisistä veronmaksajistaan, tulee yhä suurempi joukko naisia valitsemaan "vapaaehtoisen" vetäytymisen työmarkkinoilta ja ryhtymisen omaishoitajan rankkaan tehtävään. Tässäkin juustohöylääjät ja tehostajat repivät säästöjä juuri naisten selkänahasta.

Jatkuvasti rankemmaksi käyvä työelämä on myös omiaan asettamaan naiset mahdottoman tehtävän eteen. On oltava äärimmäisen tehokas työntekijä ja samaan aikaan turvattava Suomen tulevaisuus. On tehtävä kahta työtä, toista josta maksetaan ja toista palkatonta.

On käsittämätöntä, että päästyään Arkadianmäelle, unohtavat naiset välittömästi muiden naisten etujen ajamisen ja liittyvät ennakkoluulottomasti samaan kuoroon vaatimaan leikkauksia ja heikennyksiä. Sen sijaan, että kehitettäisiin ja parannettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan tukea ja palveluita, joita kiistatta tarvitaan vaikeina aikoina enemmän.

Myös Euroopassa kehitys etenee samaan suuntaan. Espanjan hallituksen ajama lakimuutos aborttioikeuden erittäin tiukasta rajoittamisesta osoittaa, että vallan keskittäminen oikeistolle on edelleen tärkeämpää kuin jo muutenkin tiukoilla olevien pienituloisten naisten asema. Toivon, että mahdollisimman moni teistäkin allekirjoittaisi Euroopan vasemmiston vetoomuksen tuota lakimuutosta vastaan.

Työväenliikkeen tavoitteena on tasa-arvo. Se tasa-arvo on paljon laajempaa kuin pelkästään sukupuolten välisiin kysymyksiin keskittyvä ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnan rakenteita niin, että syrjintä muuttuu pikku hiljaa mahdottomaksi kaikilla tasoilla. Rakenteiden muuttaminen on kuitenkin hidasta, paljon nopeammin voimme vaikuttaa omiin mielipiteisiimme ja toimintatapoihimme. Siksi pyydänkin nyt teiltä kaikilta, että uhraatte silloin tällöin hiukan aikaa omien ennakkokäsitystenne tarkasteluun ja muutatte tietoisesti sellaisia ajatus ja käyttäytymismallejanne, jotka pohjautuvat sukupuoleen.

Naisten ja miesten välillä ei ole sovittamatonta ristiriitaa kuten työn ja pääoman välillä. Jälkimmäisen muuttamiseen tarvitsemme vallankumouksen, mutta ensimmäisen muuttaminen alkaa tänään meistä jokaisesta.