Pääkirjoitukset
Kahden suomalaisen liikemiehen raaka murha Bagdadissa on aiheuttanut
mediassa myös yllättyneisyyttä ja jopa hämmästystä:
miten tässä nyt näin pääsi käymään!
Tiedä sitten kuinka aitoja nämä yllättyneisyyden
ja hämmästyksen ilmaisut ovat olleet, sillä kenelle tahansa
ajankohtaisia tapahtumia seuraavalle ihmiselle olisi luullut olevan melko
selvää, ettei Bagdadiin, tai sen puoleen juuri muuallekaan Irakiin,
ole nyt länsimaalaisen siviilin menemistä ilman tietoista, äärimmäisen
suurta riskinottoa.
Tosin joillakin "siviileillä" ei ole tässäkään
juuri valinnan varaa: kansainvälisten avustus- ja muiden vastaavien
järjestöjen työntekijöillä ei ole muuta mahdollisuutta
auttaa hätää kärsiviä irakilaisia kuin olemalla
itsekin paikan päällä. Silti heitäkin vastaan on tehty
verisiä attentaatteja.
Erityisen masentavaa nyt murhattujen suomalaisten liikemiesten kohdalla
on se, että he - päin vastoin kuin avustustyöntekijät
- olivat täysin "tarpeettomasti" Irakissa, "vain"
tehdäkseen bisnestä. Siis pelkästään rahan takia!
Näinkö kiire oli päästä tekemään voittoja
raunioiksi pommitetun Irakin pikku hiljaa avautuvilla uusilla lupaavilla
markkinoilla? Eräiden suomalaisten yritysten muodostamaa ns. Bagdad-klubia
voisikin verrata korppikotkaan, joka ei malttanut odottaa ennen kuin lehahti
haaskalle. Hinnan saivat nyt hengellään maksaa kaksi tämän
"klubin" palveluksessa ollutta yksittäistä ihmistä
ja heidän omaisensa.
Mediassa on painotettu, että nyt murhatut olivat tottuneita Bagdadin-kävijöitä
eli tunsivat hyvin sikäläiset olot.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan ilmiselvää, ettei kukaan
suomalainen - ainakaan vain vanhojen takavuosien kokemusten perusteella
- tunne tarpeeksi hyvin Bagdadin nykyolosuhteita. Tässä on sentään
ollut sota välissä, Irakin entinen hallinto on murskattu ja maa
on nykyään amerikkalaisten johtaman länsimaisen sotakoalition
miehittämä.
Tuntuu, että yksi jos toinenkin taho nyt haluaa vain vimmatusti
pestä kätensä painottamalla painottamasta päästyään,
ettei tapahtunutta voinut "mitenkään" ennakoida.
Ulkoministeriöstäkin halutaan voimakkaasti korostaa, ettei
teko todennäköisesti tietoisesti ollut kohdistettu juuri suomalaisia
vastaan, vaan kohteena oli luultavasti vain yleensäkin länsimaalaisilta
näyttävät henkilöt.
Ei olekaan periaatteessa oleellista, että teon olisi tullut olla
tarkoituksellisesti kohdistettu juuri suomalaisia vastaan. Kaikki, joiden
voidaan syystä taikka toisesta tulkita olevan yhteistyössä
amerikkalaisten hyökkääjien ja miehittäjien kanssa,
ovat potentiaalisia Irakin miehitystä vastustavien militanttiryhmien
iskujen kohteita. Senhän osoitti mm. myös äskettäiset
Espanjassa tapahtuneet tuhoisat terrori-iskut.
Ei ole mitenkään terrorismille alistumista, että muu maailma
- mukaan lukien Suomi - nyt pysyy kaikin tavoin erossa kaikkinaisesta sellaisesta
toiminnasta, joka mitenkään perustuu minkäänlaiseen
yhteistyöhön amerikkalaisten sotakoalition kanssa. Se ei todellakaan
ole alistumista, se on vain ilmaus silkasta terveestä itsesuojeluvaistosta.
Ja - sivumennen sanottuna - pankaapa merkille, ketkä ja mitkä
tahot nimenomaan tässäkin tilanteessa nyt vielä suosittelevat
Suomelle liittymistä USA:n johtamaan sotilasliittoon Natoon! (TM)
Bushin hallinnon uuskonservatiiveille yhtenä syynä hyökätä
Irakiin oli merkittävän Israelin vastavoiman eliminoiminen Lähi-idästä
ja Israelin auttaminen tunkeutumaan arabimaailmaan.
Niinpä ei ollutkaan yllättävää, kun Israelin
media ilmoitti toissa viikolla, että yksi Israelin suurimmista polttoaineyhtiöistä,
Sonol, toimittaa Irakissa oleville USA:n joukoille 25 miljoonaa litraa jalostettua
polttoainetta kuukaudessa 80 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen mukaisesti.
Sopimuksen myöntäjänä oli yhdysvaltalaisen Halliburtonin
tytäryhtiö Kellogg Brown & Root. USA:n varapresidentti Dick
Cheney toimi aikaisemmin Halliburtonin toimitusjohtajana, ja hänellä
on edelleen läheiset yhteydet firmaan.
Irakilla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat, mutta miehitysjoukkojen
on ollut pakko tuoda maahan jalostettua polttoainetta irakilaisten jalostamojen
vaurioitumisen ja jatkuvien öljylaitoksiin ja -putkiin kohdistuneiden
sabotaasitekojen vuoksi.
Sonolin kanssa tehty sopimus on ensimmäinen tunnettu kaupallinen
yhteys Israelin ja Irakin välillä Saddam Husseinin hallinnon kukistumisen
jälkeen. Sopimuksia saattaa kuitenkin olla muitakin, koska israelilaiset
yhtiöt ovat yrittäneet löytää kiertoteitä
toimintaan miehitetyssä Irakissa ilman, että asiasta nousee julkinen
häly arabimaailmassa ja irakilainen nukkehallinto joutuu kiusalliseen
valoon.
Sonolin sopimus on tulosta Israelin liike-elämän kuukausia
kestäneestä lobbauksesta Bushin hallinnon kanssa pääsystä
mukaan Irakin miljardien dollarien suuruiseen jälleenrakennusohjelmaan.
Arkaluontoisista poliittisista syistä miehityshallinto on sulkenut
pois israelilaiset firmat pääsopimuskumppaneina ja israelilaiset
ovat hyväksyneet tämän. Mutta he ovat painostaneet ankarasti
saadakseen alihankintasopimuksia. Sonolin sopimus on ensimmäinen tiedossa
oleva.
Israelin pyrkimys käyttää hyväkseen USA:n miehitystä
Irakissa tuli selväksi jo vuoden 2003 alkupuolella, kun Israelin valtiovarainministeri
Benjamin Netanjahu purki israelilaisilta yhtiöiltä pitkäaikaisen
kiellon käydä kauppaa Irakin kanssa. Kymmenet firmat alkoivat
suunnitella vientiä Irakiin. Elokuussa 2003 Israelin vienti-instituutti
järjesti Tel Avivissa konferenssin siitä, miten tehdä bisnestä
Irakissa. Siitä lähtien israelilaiset ovat etsineet sopivia porsaanreikiä.
Yhtenä porsaanreikänä on liittoutuminen sellaisten ulkomaisten
firmojen kanssa, jotka sekä amerikkalaiset että Irakin hallintoneuvosto
hyväksyvät.
Israelilaisten lobbauksessa on käytetty hyväksi Washingtonissa
vaikuttavia Israel-myönteisiä painostusryhmiä ja niiden läheisiä
kontakteja Pentagonin tukemaan Irakin kansalliskongressiin INC:hen. INC
kuuluu Irakin hallintoneuvostoon, ja sen johtaja on Ahmad Chalabi.
Samalla Israel yhä tiiviimmin sekaantunut Irakin asioihin turvallisuusalalla.
Israelin tiedustelupalvelun Mossadin valtuuskunta vieraili viime vuoden
elokuussa Bagdadissa koordinoimassa "terrorisminvastaisia" toimia
yhdessä amerikkalaisten kanssa. Tämän seurauksena amerikkalaismiehittäjien
sotilaalliset operaatiot ovat yhä enemmän alkaneet muistuttaa
Israelin Länsirannalla ja Gazassa suorittamia operaatioita.
Israelissa on tehty ehdotuksia, joiden mukaan vanha brittien Palestiina-hallinnon
aikana rakennettu öljyputkilinja Kirkukin öljykentiltä Haifan
satamaan voitaisiin rakentaa uudestaan. Arvostettu kyproslainen öljyteollisuuslehti
The Middle East Economic Survey kertoi 3.7.2003, että israelilainen
öljyvaltuuskunta oli käynyt salaisia keskusteluja Pohjois-Irakin
kurdijohtajien kanssa putkilinjan aktivoimisesta. Taustalla on ollut ajatus,
että kurdit muodostavat itsenäisen valtion ja liittävät
pitkäaikaisen vaatimuksensa mukaisesti siihen Kirkukin öljykentät.
(ES)