HURRAA!
Helsingin, Espoon ja Vantaan kulttuuritoimet yhdistivät voimansa jo kolmatta kertaa 14.–20.3. pidetyn teatterifestivaalin merkeissä. Kotimainen HURRAA! lasten- ja nuortenteatterifestivaali tarjosi viikon sisällä peräti 60 teatteriesitystä ja muita tapahtumia monenikäisille yleisöille. Tuhannet katsojat vauvoista yläasteen oppilaisiin seurasivat teatteri-, tanssi- ja musiikkiesityksiä pääkaupunkiseudun kulttuuri- ja nuorisotaloissa, kouluissa ja muissa esitystiloissa.
Festivaalin avajaiset pidettiin Teatterimuseossa, jossa avattiin myös tshekkiläinen teatterinukkenäyttely Narutetut ystävämme. Festivaaliviikon ohjelmassa olivat myös näytelmälukupaja ja kansainvälinen verkostoseminaari, joiden ulkomaiset kutsuvieraat edustivat Argentiinaa ja Walesia. Hurraa-festivaalin esityksiä arvioi lastenraati, joka seurasi viikon mittaan esityksiä ja antoi palautteensa tekijöille.
Suomalainen lasten- ja nuortenteatteritarjonta näyttäytyi festivaalilla monimuotoisena ja -tasoisena. Esitysten teemat ulottuivat satujen maailmasta nykytodellisuuteen. Toteutustavat vaihtelivat esiintyjäryhmissä tarinan kerronnasta sanattomaan ja tanssiteatteriin sekä moderniin fyysiseen esittämiseen ja improvisaatioteatteriin.
o o o
Yksi festivaaliesitysten helmistä oli Rovaniemen kaupunginteatterin, Matkalaukkuteatterin ja Turun Taideakatemian nukketeatterilinjan yhteistyönä toteutettu Sammakkoprinsessa. Kaj Chydeniuksen säveltämä satuooppera kertoi venäläisen kansansadun, jossa prinssi Ivan päätyy naimisiin sammakon kanssa. Marjaana Castrénin ohjaama ja Iida Vanttajan visualisoima esitys oli ehyt, tarkkaan mietitty ja visuaalisesti kaunis toteutukseltaan. Rovaniemeläiset näyttelijät ja turkulaiset nukettajat pelasivat saumattomasti yhteen muusikon säestämässä laulullisessa esityksessä, jonka viimeinen esitys osui juuri festivaaliviikolle.
Helsinkiläisen teatterikollektiivi IlmiÖ’n esitys Klokbornin jättiläisjamit oli puolestaan harvoin nähtyä suuren mittakaavan varjoteatteria, joka perustuu 1400-luvulla eläneen ranskalaisen kirjailijan, Rabelaisin teksteihin. Jättiläiset Gargantua ja Pantagruel seikkailivat valtavalla varjoteatterikankaalla lahjakkaiden ilmiöläisten soittaessa ja laulaessa livenä.
Tamperelainen Ahaa-teatteri oli tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen, koulukiusaamiseen, esityksessään Pikku Piru. Esityksen tarina ei kuitenkaan ollut dramaturgisesti ja temaattisesti loppuun asti mietitty. Pienet koululaiset toki seurasivat Lasse-pojan kasvutarinaa, mutta kiehnäsivät kiusaantuneina penkeissään sketsimäisten aikuishahmojen aviollisten kriisien käsittelyissä.
Åbo Svenska Teaternin ja tallinnalaisen Von Krahl-teatterin yhteistyönä synnytetty Idiothello rikkoi railakkaasti perinteisen aristoteelisen draaman konventiot. Esityksen ohjaaja ja koreografi, avantgardea edustava moskovalainen Sasha Pepeljajev oli muuntanut Dostojevskin Idiootin ja Shakespearen Othellon triangelidraamoista häivähtäviä aineksia fyysiseksi ja audiovisuaaliseksi teatteripeliksi, joka tapahtui labyrinttimaisessa, muuntuvassa näyttelytilassa. Tämä toteutustapa näytti puhuttelevan voimakkaasti nuoria aikuiskatsojia, jotka elävät modernissa visuaalisen kulttuurin maailmassa.
Aivan toisenlaisen näkemys- ja kokemusmaailman festivaalilla tarjosi konttaus- ja kävelyikäisille vauvoille suunnattu Rapurytmikarnevaali, jossa Eppu Nuotion sanoittamat riemukkaat pikkulastenlaulut innostivat erittäin nuorta yleisöä heilumaan ja tanssimaan orkesterin loihtimien salsarytmien tahdissa.
Rytmistä oli kyse myös ruotsalaisen festivaalivieraan, Masthuggsteaternin esityksessä En helt vanlig diskbank (Aivan tavallinen tiskipöytä). Tuiki tavallisen pariskunnan aamiaisrutiinit muuttuivat esineistä ja vartaloista löytyvien rytmien ja sointujen säestämäksi hullutteluksi, joka näkemässäni esityksessä tosin oli hieman pinnistellyn tuntuista.
Suomenruotsalaista lasten- ja nuortenteatteria edusti Teatteri Taimine, jonka esitys Olycka och Elände, Surkeus ja kurjuus käsitteli lasten pelkoja ja suruja avioerotilanteessa. Herkässä ja vapautuneen oloisessa esityksessä oli myös huumoria, joka kantaa vaikeiden tilanteiden ylitse.
Jordaniassakin vieraillut helsinkiläinen Teatteri Ispinä toi festivaalille absurdin hauskan esityksensä Sii muu see! koirasta ja merimiehestä, jotka seikkailevat rahtilaivalla päiväntasaajan tuolle puolen.
Oulu oli festivaalilla edustettuna kahdella esityksellä: Oulun kaupunginteatteri ja Teatteri Quo Vadis ovat toteuttaneet näytelmän Pelastetaan äiti, joka esitetään kodikkaassa jurtassa. Esityksen teemana on äidin masennus ja suhde tyttäreensä, joka tarinassa matkustaa Saharaan asti etsimään pelastavaa Sinistä. Koskettava ja lämminhenkinen esitys puhutteli katsojia, jotka varmaankin keskustelivat aiheesta jo kotimatkallaan.
Oululainen Nukketeatteri Akseli Klonk oli tarttunut Hannu Mäkelän Herra Huu -kertomukseen pelokkaasta kummituksesta, joka riemastutti katsojia klonkkilaisten hulvattomasti nukettamassa esityksessä.
o o o
Festivaalien kuluessa järjestettiin myös kaksipäiväinen Näyteikkuna-esitystapahtuma, jossa kahdeksan kotimaista sooloesiintyjää ja ryhmää saivat tilaisuuden näyttää ohjelmistoaan. Suomalainen nukketeatterikenttä esittäytyi monen tekijän voimin sekä lauantaina että sunnuntaina. Porvooseen asettunut nukketeatterintekijä Anne Lihavainen esitti hillittynä ja hallittuna varjoteatterina japanilaisen kansantarinan Pikku Persikkainen, jossa nuori poika voittaa ilkeät jättiläiset.
Kuopiossa toimintansa aloittanut ja Helsinkiin asettunut Nukketeatteri Sytkyt eli Juha Laukkanen kertoi persoonallisella tyylillään Mozartin synttärikutsuista.
Teatteri Helmi eli Teija Muurinen itä-Helsingistä esitti soolona visuaalisesti kauniin nukketeatteritarinan Sampsa, poika pikkarainen, jossa kerrotaan Väinämöisen syntymästä ja Sampsa Pellervoisesta.
Teatteri Lempin eli tuusulalaisen Maija Keinäsen esittämä Sylitaivas oli sinisessä teltassa tapahtuva vauvateatteriesitys, joka rauhoittaa sekä pienet että isot katsojat kuuntelemaan ja aistimaan loruja, lauluja, musiikkia nukke- ja näyttelijänteatterin keinoin.
Vallilassa majailevan PerformanceSirkus-ryhmän Tietäjän matka puolestaan tarjosi Kalevalaan perustuvan sanattoman monitaiteellisen esityksen.
Kulttuuritalolla toimivan Tanssiteatteri Rollon Hupsis! tavoitteli humoristisesti sirkusseurueen toilailuja, joista olisi huoletta voinut napsaista kolmanneksen pois esityksen rytmin ja keston parantamiseksi.
Teatteri IlmiÖn Jutun juuri oli improvisaatiota ja tarinateatteria, jossa nuoren yleisön omat ehdotukset teemoista ja sanoista synnyttävät vuorovaikutteisen esityksen.
Äänitaiteilija Juha Valkeapään ja työryhmän omintakeinen esitys Äijä: Miehen tiloissa johdatti kokijat ääni- ja tunnemaailmaan, jossa liikuttava äijävoima jylläsi.
Koko festivaaliviikon anti tarjosi todella laajan ja mielenkiintoisen näkymän suomalaiseen lasten- ja nuortenteatteriin, joka näyttää olevan voimissaan sekä taiteellisesti että temaattisesti.
Resurssit ja valtion kulttuuripolitiikka ovat toinen puoli mitalia, joka kuitenkin kiiltelee esityksissä ja festivaaleilla
o o o
Hurraa-festivaalin järjestäjänä oli tälläkin kertaa pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi myös Kansainvälisen Lasten- ja nuortenteatterijärjestön Assitej’n Suomen keskus, joka toimii aktiivisesti monella eri saralla. Suomen Assitej on mm. mukana internetissä sijaitsevassa lasten- ja nuortennäytelmäpankissa, josta walesilainen vieras Jeremy Turner kertoi näytelmälukupajan jälkeisessä iltatilaisuudessa. Hän edustaa näytelmäkirjailijana pientä vähemmistökieliryhmää, joka tekee teatteria kymrin kielellä.
Assitej on paraikaa myös käynnistämässä Latinalaisen Amerikan ja Pohjois-Euroopan työpajaprojektia, argentiinalainen Maria Inés Falconi kertoi festivaalin lopulla pidetyssä kansainvälisessä verkostoseminaarissa. Falconin kotimaassa toimii peräti 300 lasten- ja nuortenteatteriryhmää.
Verkostoseminaarissa oli läsnä myös Kansainvälisen nukketeatterijärjestön UNIMAn Suomen keskuksen puheenjohtaja, joka kertoi Itämeren ja Barentsin alueen yhteistyöverkostoista sekä muista aktiviteeteista.
Hurraa-festivaali toteutetaan Suomessa joka toinen vuosi, joten ensi vuonna on vuorossa Kansainvälinen BRAVO! lasten- ja nuortenteatterifestivaali lukuisine ulkomaisine vierailijoineen. Opetusministeriömme ja muut rahoittavat tahot ilmeisesti jatkavat näiden merkittävien festivaalien tukemista, vaikka näkymät rahoituksen suhteen olivat vielä viime vuonna epävarmat.
Toivottavasti myös lasten- ja nuortenteatteriryhmät sekä soolotaiteilijat saavat ansaitsemansa avustukset, joista on melkoinen pula muiden kuin laitosteattereissa toimivien ja valtionavustuksia nauttivien tekijöiden keskuudessa. Yleisöstä ei ainakaan ole pulaa, festivaalin useimmat esitykset olivat loppuunmyytyjä.
Ja lisää katsojia syntyy kaiken aikaa!
PS: Teatterimuseon Narutetut nuket-näyttely jatkuu syyskuun loppuun saakka. Näyttelyssä voi tutustua tsHekkiläisen marionettiteatterin aarteisiin 1800- ja 1900-luvuilta. Teatterimuseossa näkee
(ti su klo 11-18) mm. piruja, vesihiisiä, lohikäärmeitä ja Kasparek- eli Kasper-nukkeja sekä vanhoja pienoiskotiteattereita kulisseineen.