Poliitikon yksityinen on julkista

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 13/2007.

Lööppijulkisuus on pullollaan värikkäitä yksityiskohtia poliitikkojen yksityiselämästä. Se mikä ennen katsottiin intiimin, yksityisen tai henkilökohtaisen piiriin kuuluvaksi, loistelee nyt julkisuuden valokeilassa, ykkösasiana kansakunnan keskustelun agendalla.

Pääministerin naisseikkailut nousivat vaalien uutisoinnissakin monissa lehdissä politiikan asiasisältökysymyksiä tärkeämmiksi.

Tampereen yliopiston tutkija Erkki Karvonen tiedotusopin laitokselta huomauttaa, että tärkeä syy poliitikkojen yksityisasioiden reposteluun julkisuudessa johtuu median ja politiikan muuttumisesta entistä henkilökeskeisimmiksi, asiakysymykset kun tuntuvat monen mielestä vaikeilta.

– Helpompaa on valita ihminen, joiden arvioinnissa me kaikki olemmekin melkoisia asiantuntijoita. Ilman perehtymistäkin on helppo ratkaista tykkääkö jostakin ihmisestä vaiko ei, pohtii Karvonen.

Media on teollisuutta

Karvosen mukaan puolueet ovat nykyisin useimmissa maissa keskihakuisia, toisin sanoen kaikki pyrkivät kosiskelemaan keskiluokkaa. Tästä johtuen erot puolueiden välillä pienenevät.

– Tilanne on kuin kaupan hyllyllä, jossa kymmenen erimerkkistä pesujauhetta toivoo tulevansa valituksi. Suunnilleen samaa jauhoa on kaikissa, joten valinnan perusteiksi nousevat pakkauksen koreus ja itselle sopivaa elämäntyyliä korostava brändi. Kiehtova, karismaattinen persoona on tuollainen "pakkaus", jonka sisällöllä ei niin väliä olekaan.

Mediassa nousee tärkeäksi politiikon persoona ja ihminen. Myös vaalikampanjointi keskittyy yhä enemmän henkilöön.

Teollistuva ja taloudellista voittoa tavoitteleva valtamedia ei toimi journalistiselta eikä aatteelliselta pohjalta. Kilpailu markkinoista on ankaraa, ja yleisesti käytetty ratkaisu on luopua vaativista asiajournalismin normeista ja alkaa myydä sitä mikä näyttää parhaiten käyvän kaupaksi. Ja julkkis on se mikä kiinnostaa ja myy, kertoohan tästä muun muassa viihdeviikkolehtien vankkumaton suosio.

Vaikutteet anglosaksisista maista

Politiikan journalismin viihteellistyminen ja sen taipumus tunkeutua yksityisen piiriin on tullut Suomeen ennen kaikkea anglosaksisesta kulttuuripiiristä. Ison-Britannian lehtimarkkinoilla on kova kilpailu, ja lehdet turvautuvat sensaatiohakuiseen otsikoilla revittelyyn. Yhdysvalloissa poliittiseen mainontaan ja mustamaalauskampanjoihin käytetään paljon rahaa. Mainonnasta onkin vähitellen tullut tärkein poliittisen viestinnän keino, mikä muodostaa vakavan uhkan demokratialle.

Suomessa on Karvosen mukaan perinteisesti noudatettu Saksan ja Ranskan mallia. Näissä maissa ei ole totuttu repostelemaan poliitikkojen henkilökohtaisilla asioilla ja kansalaisten yksityisyydensuoja on yleensä parempi.

– Kannattaa miettiä onko Suomen syytä omaksua niin innokkaasti anglosaksista poliittista ja journalistista kulttuuria, tuumii Karvonen.

(MK)

* Teksti perustuu Erkki Karvosen artikkeliin www.uta.fi/~tierka/yksitjulkinen.htm