Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.

Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.

 Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille. 

Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.

Tiedonantaja saa riveihinsä uuden kirjoittajan Venezuelasta. Kauri Suárez, työväenluokasta ponnistava vallankumouksellinen ja maantieteen opiskelija, alkaa syksyllä kirjoittaa Tiedonantajaan taustoittavia juttuja maasta, jossa sosialismia rakennetaan globaalin pääoman painetta ja imperialismin hyökkäyksiä vastaan. Suárezin tekstit tarjoavat harvinaisen näkökulman vallan, luokan ja teknologian risteyksiin – suoraan keskeltä kamppailua. Mitä voimme oppia maasta, jossa työväenluokka ei ole vain hallittava joukko vaan aktiivinen historian tekijä?

Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.

Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?

Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.

Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on käynnistänyt radikaalin deregulaatiokampanjan, jonka tavoitteena on purkaa sääntelyä, josta yrityslobbarit eivät pidä – mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät normit. EU:ssa on nähty deregulaatiota aiemminkin, mutta tällä kertaa tilanne on hyvin erilainen: purkuhanke on paitsi huomattavasti laajempi ja armottomampi, myös ennennäkemättömän laajasti hallitusten ja Euroopan parlamentin tukema.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin leikkauksilla Etelä-Afrikan ulkomaanapuun ja tuontitulleilla on  kielteisiä vaikutuksia. Trump on nostanut Etelä-Afrikan esimerkiksi maasta ja ”huonosta toimijaista”, jota pitää rangaista. ”Etelä-Afrikassa tapahtuu kauheita asioita”, Trump julisti helmikuun alussa. Sittemmin Trump allekirjoitti asetuksen, joka kieltää ulkomaisen avun Etelä-Afrikalle, sillä perusteella, että Etelä-Afrikan hallitus harjoittaa rotuun perustuvaa syrjintää valkoista vähemmistöväestöä kohtaan.

Maailmanpolitiikan jännitteet eivät enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin konflikteihin tai diplomaattisiin kiistoihin. Talous on noussut keskeiseksi osaksi suurvaltakamppailua, ja vapaakaupan ideologia on monin paikoin haastettu. Tutkijat Jyrki Käkönen ja Pertti Honkanen tarkastelevat kehitystä, jossa globalisaation pitkä kausi näyttäisi olevan päättymässä. Sen tilalle rakentuu uudenlainen kansainvälinen järjestys, jossa valtakeskukset hakevat asemaansa uudelleen talouden, turvallisuuspolitiikan ja teknologian rajapinnoilla.

Etelä-Vietnamin vapautumisen ja kansallisen yhdistymisen 50-vuotispäivä on historiallinen virstanpylväs, joka symboloi Vietnamin muuttumista sodan runtelemasta kansakunnasta dynaamiseksi, nousevaksi taloudeksi, jonka kasvu on jatkunut vuosikymmeniä. Maanlaajuinen muistotilaisuus noudattaa teemaa: ”Kevään 1975 suuri voitto – kansallisen yhtenäisyyden voima, pyrkimys rauhaan, kansalliseen itsenäisyyteen ja tahto yhdistyä”.

Vietnamin sota oli osa kylmä sotaa. Neuvostoliitto oli noussut suurvallaksi pystyttyään lyömään Hitlerin joukot itärintamalla ja kukistamaan fasismin. Useita Euroopan maita otti sosialistisen kehityssuunnan.

YHDYSVALLOISSA VALLITSI 1950- luvulla ja –60-luvun alkuvuosina kylmän sodan hengessä lietsottu kommunismin leviämisen pelko. Siihen liittyen maan sotilaalliset toimet Vietnamissa saivat alkuun myös laajaa tukea. Kun alkoi näyttää siltä, että Vietnamiin piti lähettää yhä enemmän nuoria miehiä ilman selvää sotastrategiaa ja tavoitteita, alkoi yleinen mielipide kääntyä. Samaan aikaan mustien kansalaisoikeusliike laajeni ja voimistui. Sota alkoi niellä varoja, joita olisi tarvittu kotimaassa julkisiin palveluihin.

Die Linken menestyksestä huolimatta Saksan liittopäivät siirtyy yhä enemmän oikealle. Linke-SPD-Vihreät -leiriin kuuluu nyt vain 43 prosenttia kansanedustajista. Lähes joka toinen äänestäjä antoi äänensä konservatiiveille tai äärioikeistolaiselle AfD:lle. Sosiaaliset kysymykset, kuten ilmasto- ja ekologiset kysymyksetkin, jäivät televisiokeskusteluissa varjoon ja niitä käsiteltiin tuskin lainkaan.

Saksan parlamenttivaalit järjestetään 23.2.2025. Saksan vasemmisto kipuilee hajallaan. Berliinin Treptow-Köpenickissä vaalityöntekijät eivät jaa flaijereita pelkästään kiireisille kaupunkilaisille – he astuvat alueille, joissa historia ja nykypäivän poliittiset jännitteet kohtaavat raa’asti. Toimittaja JP (Juha-Pekka) Väisänen seurasi Die Linken vaalikampanjaa Berliinin kaduilla.

Caracasissa pidetty antifasistinen konferenssi kokosi yli tuhat aktivistia 76 maasta ja päättyi uuden kansainvälisen vallankumouksellisen verkoston perustamiseen. Liike, joka puolustaa työväenluokan oikeuksia, osallistavaa demokratiaa ja rauhaa, tavoittelee fasismin, uusfasismin, rasismin, kolonialismin ja imperialismin kaikista muodoista vapautumista.

Retoriikan ja psykologisen profiloinnin lisäksi meidän on ymmärrettävä syvällisemmin niitä yhteiskunnallisia voimia, jotka tukevat romanialaista äärioikeistolaista poliitikko Călin Georgescua ja hyötyvät hänen nousustaan. Tässä poliittista valtaa tavoittelevien ja oikeuksiaan menettäneiden eliittien liitossa on nationalistisen oikeiston poliittisen hankkeen ydin.