Kuusi kulmaa Marxiin

25.09.2016 - 19:30
(updated: 25.09.2016 - 19:52)

Työväenluokka

Karl Marx ja Friedrich Engels osoittivat tutkimuksissaan, kuinka kapitalismi synnyttää senkaltaisen tuotantovoimien yhteiskunnallistumisen asteen, että yksityisomistuksesta tulee tuotantovoimien edelleen kehittymisen kahle. Tuotannon yhteiskunnallistumisen myötä kapitalismi luo myös oman kumoutumisensa ehdon, proletariaatin.

Kapitalismia ei voi kumota mikään anonyymi logiikka, vaan ainoastaan ihmisten käytännöllis-kriittinen, vallankumouksellinen toiminta.

Tiedonantaja-lehteäkin avustanut marxilainen tutkija Markku Hongisto muistuttaa, että tämä kapitalismin lainalaisuus on objektiivinen. Se tarkoittaa, että se toteutuu riippumatta tämän tai tuon teoreetikon subjektiivisista kuvitelmista tai tietoisuudesta.

On tärkeää huomata, että marxilaisuuden klassikot perustelivat työväenluokan vallankumouksellisuuden osana historiaprosessin lainalaisuuksia. Kapitalismia ei voi kumota mikään anonyymi logiikka, vaan ainoastaan ihmisten käytännöllis-kriittinen, vallankumouksellinen toiminta.

Hongiston mukaan historiallisen välttämättömyyden takaa Marx osoitti aina inhimilliset pyrkimykset, tarpeet, hädän ja päämäärät. Niinpä työväenluokka ei ryhdy vallankumoukseen siitä syystä, että tuotantovoimat sitä vaatisivat ja yhteiskunnan taloudelliset kehitysehdot edellyttäisivät, vaan siksi, että tuotantosuhteiden ja -voimien lainalaisuudet saavat ilmauksensa työväenluokan olemassaolon ehdoissa, niissä tarpeissa, joiden tyydyttäminen edellyttää yhteiskunnan vallankumouksellista muuttamista.

Proletaarinen luokkatietoisuus on historiallinen.

Proletaarinen luokkatietoisuus on historiallinen. Se ei ole annettu, pysyvä ilmiö, vaan taistelun kohde. Taistelu luokkatietoisuuden kehittämiseksi tulee aina olemaan taistelua porvarillista mielipidemanipulaatiota vastaan.

Luokkatietoisuus ei synny käytännön luokkataistelun ulkopuolella. Vasta taistelu kasvattaa riistettyjä luokkia, vasta taistelu antaa niille mahdollisuuden mitata voimiaan ja laajentaa horisonttiaan.

  • Lue lisää: Markku Hongisto: Erhe ja virhe. Johdatusta työväenliikkeen tautioppiin. Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistys 2010.

Luonnonsuojelu

Marxilainen historioitsija ja tutkija Ellen Meiksins Wood esittää, että kapitalismin kasautumisvimman vuoksi järjestelmä ei voi välttää ekologista tuhoa. Kapitalismi kenties pystyy sietämään kansojen ja sukupuolten välisen eriarvoisuuden, mutta sen luonteella ei voi saavuttaa maailmanrauhaa tai kunnioittaa ympäristöä.

Välttämätön järjenvastaisuus pääoman kasautumisvimmassa suhtautuu väistämättä vihamielisesti ekologiseen tasapainoon.

Woodin mielestä kapitalismi saattaa omaksua ekologisen ajattelun auttavasti, erityisesti kun luontoa säästävä teknologia itsessään on myytävissä tuottavasti (tälle ajatukselle perustuu niin sanottu vihreä kapitalismi). Mutta välttämätön järjenvastaisuus pääoman kasautumisvimmassa, joka alistaa kaiken pääoman itsensä laajentamisen ja niin sanotun kasvun vaatimuksille, suhtautuu väistämättä vihamielisesti ekologiseen tasapainoon.

Marxin mukaan yhteiskunnallisen aineellisen kehityksen pitää sopia yhteen ihmisarvon ja hyvinvoinnin kanssa. Pääomassa Marx toteaa, että tuotanto on asetettava ”täyttä inhimillistä kehitystä vastaavaan muotoon”, moraalisten ja esteettisten arvojen yhteyteen pelkkien voittojen ja pääomien kasaamisen asemesta.

Sosialismin lupaus yltäkylläisyydestä ei ole loputon tavaravirta vaan riittävä määrä, joka tuotetaan mahdollisimman vähin epämiellyttävin ponnistuksin.

Maailmassa ei ole resursseja siihen, että kaikki eläisivät koko ajan yhä paremmin, mutta ne riittävät siihen, että kaikilla on mahdollisuus elää hyvää elämää. Toinen marxilainen historioitsija Gerald Cohen on todennut, että sosialismin lupaus yltäkylläisyydestä ei ole loputon tavaravirta vaan riittävä määrä, joka tuotetaan mahdollisimman vähin epämiellyttävin ponnistuksin.

Tätä ei estä tapahtumasta luonto vaan politiikka.

  • Lue lisää: Marx ja ekologia. TA-Tieto ja Demokraattinen sivistysliitto 2001.

Naisen asema

Marxilaisessa feministisessä tutkimuksessa lähdetään liikkeelle naisia riistävistä rakenteista (taloudesta, työelämästä, luokasta) sekä niitä ylläpitävästä ideologiasta. Sorron avainalue on työ (tuotanto, produktio), jota käytetään vertauskuvana myös naisten ruumiin ja seksuaalisuuden (uusintaminen, reproduktio) riiston analysoimiseen.

Engels paikansi naisten alistamisen perussyyn yksityiseen omistusoikeuteen.

Engels paikansi naisten alistamisen perussyyn yksityiseen omistusoikeuteen. Engelsin selitys on viehättänyt monia feministejä, koska se tunnustaa, että sukupuolisorto on merkittävää samalla kun se asettaa tämän sorron laajempaan yhteiskuntakriittiseen viitekehykseen. Feministisen kritiikin tulee sekä pitää kiinni patriarkaatin, kapitalismin ja rasismin kaltaisten sosiaalisten kokonaisuuksien kritiikistä että kiinnittää huomio naisten erilaisiin asemiin näissä järjestelmissä.

Avioliitto- ja perheinstituutio tuottavat seksististä sukupuoli-ideologiaa, jonka seurauksena naisten työ- ja kotiroolit vahvistavat toisiaan.

Naisten aseman tärkeimpiä rakenteita ovat tuotantoelämän ohella lisääntyminen, seksuaalisuus ja lasten sosiaalistaminen. Esimerkiksi marxilaisen feministin Michèle Barrettin mukaan miesten ylivallan mahdollistaa erityisesti ydinperheinstituutio. Barrettin mielestä perhekotitalous on sekä ideologinen perusta sukupuolten välisen eron ja naisten alistamisen muotoutumiselle että se aineellisten suhteiden kokonaisuus, jonka puitteissa miehet ja naiset kummatkin kytketään palkkatyöhön ja luokkarakenteeseen eri tavalla.

Barrett korostaa, että avioliitto- ja perheinstituutio tuottavat seksististä sukupuoli-ideologiaa, jonka seurauksena naisten työ- ja kotiroolit vahvistavat toisiaan. Ideologia myös selittää sortavien rakenteiden – sukupuolikategorioiden, ydinperheinstituution – jatkuvuutta, niiden uusiintumista. Barrettin mukaan tarkastelemalla tiettyä ilmiötä ideologisena voidaan murtaa ”luonnollisuuden” illuusio ja osoittaa esimerkiksi perhemyytin alistavuus.

  • Lue lisää: Michèle Barrett: Nykyajan alistettu nainen. Vastapaino 1985.

Luovuus

Marxilaisen ajatteluperinteen ydintä on ihmisen luovuuden ja itseluomisen poikkeuksellinen korostaminen. Marxilaisen kulttuurintutkijan Raymod Williamsin mukaan korostaminen on poikkeuksellista, koska useimmat järjestelmät, joiden kanssa marxilaisuus kilpailee, painottavat ihmistoiminnan johtamista suureksi osaksi ulkoisesta syystä: Jumalasta, abstraktista Luonnosta tai ihmisluonnosta, muuttumattomista vaistojärjestelmistä tai eläimellisestä perinnöstä.

Marxilaisen ajatteluperinteen ydintä on ihmisen luovuuden ja itseluomisen poikkeuksellinen korostaminen.

Jo Marxia edeltäneet ajattelijat olivat ulottaneet ajatuksen ihmisen itsensä suorittamasta luovasta työstä kansalaisyhteiskuntaan ja kieleen. Marxilaisuus laajensi sitä radikaalisti perustaviin työprosesseihin ja luovasti muokattuun ulkoiseen maailmaan ja itseluotuun ihmisyyteen.

Marxilaisesta näkökulmasta luovuus kuuluu erottamattomasti materiaalis-sosiaalisiin prosesseihin, se ulottuu hyvin erilaisiin muotoihin ja tavoitteisiin. Williamsin mielestä luovuus on läsnä esimerkiksi jokapäiväisessä ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Se on ”itsensä tekemistä”, yhteiskunnan tekemisessä. Ne ovat aina aktiivisia prosesseja, jotka riippuvat välittömistä ja muokattavissa olevista muodoista.

Marxilaisittain ymmärrettynä luova käytäntö on kamppailua uuden tietoisuuden saavuttamiseksi.

Marxilaisittain ymmärrettynä luova käytäntö on monenlainen. Se on jo aktiivisesti käytännön tietoisuuttamme. Se on myös kamppailua uuden tietoisuuden saavuttamiseksi. Se voi olla perityn käytännön tietoisuuden pitkällistä ja vaikeaa muokkaamista uudelleen. Tätä prosessia kuvataan Williamsin mukaan usein kehityksenä, mutta käytännössä se on kamppailua ihmismielen ytimessä. Se voi olla siihen asti poissuljettujen ja alistettujen mallien uusintamista ja kuvittamista; tunnettujen mutta hyljeksittyjen ja tukahdutettujen kokemusten ja suhteiden ilmaisemista; piilevän, hetkellisen ja vasta mahdolliseksi tulleen tietoisuuden muodostamista.

  • Lue lisää: Raymond Williams: Marxismi, kulttuuri ja kirjallisuus. Vastapaino 1988.

Vapaus

Engels totesi muistopuheessaan Marxin haudalla, että Marx oli ennen kaikkea kumousmies. Marx taisteli kapitalistisen yhteiskunnan ja sen luomien valtiolaitosten kumoamiseksi ja proletariaatin vapauttamiseksi.

Vapauden ajatus on Marxin tuotannon punainen lanka.

Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia.

Marxilainen kulttuurintutkija Terry Eagleton huomauttaa, että Marxille inhimillinen itsensä toteuttaminen oli päämäärä sinänsä. Sitä ei saanut typistää välineeksi mihinkään muuhun tavoitteeseen. Tämä on kuitenkin mahdotonta niin kauan kuin vallalla on kapitalismin logiikka, tuotanto tuotannon vuoksi.

Marxin mukaan ihmiset tuottavat aidosti vain, kun he tekevät sen vapaasti ja sen itsensä takia. Luokkayhteiskuntien historian jälkeen voi alkaa Marxin Pääoman sanojen mukaan ”inhimillisten voimien kehitys, joka on itsetarkoitusta, tosi vapauden valtakunta.”

Marxin käsitys vapaudesta ylittää porvarillis-liberaalit ihanteet, joissa vapauden käsite johdetaan individualismista ja yksityisomistuksesta.

Vapaus merkitsi Marxille myös demokratian laajentamista. Demokratia oli Marxin mielestä niin arvokas asia, ettei sitä pidä jättää vain parlamenttien käsiin. Demokratian pitää olla paikallista, yleistä ja kattaa kaikki yhteiskunnan instituutiot – myös talouselämän, jossa valta jää nyt pienen kapitalistisen eliitin käsiin.

Marxin käsitys vapaudesta ylittää porvarillis-liberaalit ihanteet, joissa vapauden käsite johdetaan individualismista ja yksityisomistuksesta. Marx ymmärsi hyvin, että yhteisö ei koostu yksilöistä – päinvastoin, ihmisen lajiolemuksen yhteisöllinen luonne mahdollistaa yksilön syntymisen ja kehittymisen.

Marxilta kumpuaa myös Suomen kommunistisen puolueen ohjelmassa mainittu kommunistien kamppailun päämäärä, kommunistinen yhteisö, jossa ”itse kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys.”

  • Lue lisää: Terry Eagleton. Marx ja vapaus. Otava 2000.

2000-luvun sosialismi

Kärjistyvien ympäristöongelmien maailmassa on entistä selvempää, että sosialismi ei voi tarkoittaa vain kapitalismin kehittämien tuotantovoimien haltuun ottamista ja kilpailemista niiden määrällisessä kehittämisessä.

Kapitalistisen kasvulogiikan hylkääminen on välttämätöntä, jos ja kun haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena.

"Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi, tällä asetelmalla taloustiede ilmaisi porvariajan historiallisen tehtävän", kirjoitti Marx Pääomassa. Samalla kun tämä on merkinnyt ihmisten vieraantumista työstä ja sen tuotteista, se on merkinnyt ihmisen vieraantumista myös luonnosta ja osin jo luonnon kestokyvyn ylittämistä.

Kapitalistisen kasvulogiikan hylkääminen on välttämätöntä, jos ja kun haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena. Se ei tarkoita kaiken kasvun hylkäämistä ja elintason alentamista.

Kyse on uudesta taloudellisen kehityksen mallista, jossa työn tulokset jaetaan oikeudenmukaisemmin, tuottavuuden kasvua hyödynnetään lyhentämällä työaikaa ja jossa kasvu on laadullista, henkisen työn, palvelujen ja kulttuurin kehitystä.

2000-luvun sosialismin keskiössä on ihminen.

Tällainen kehitys sopeutuu luonnon kestokyvyn puitteisiin. Se merkitsee siirtymistä pääsääntöisesti uusiutuvan energian käyttöön ja luonnonvarojen säästämistä rakentamalla koko taloutta kierrätyksen ja uudelleenkäytön periaatteille.

2000-luvun sosialismin keskiössä on ihminen. 2000-luvun sosialismi on demokratian ja työväen itsehallinnon toteuttamista. Se on talouden, teknologian ja kulttuurin hedelmien jakamista oikeudenmukaisesti. 2000-luvun sosialismi on punavihreää. Se on kehityksen sopeuttamista ekologisesti kestäviin puitteisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se on ihmiskunnan vapauttamista sodista ja joukkotuhoaseista.

Kyse on viime kädessä samasta kuin sata vuotta sitten Venäjän Lokakuun vallankumouksessa: työtätekevien ja alistettujen ihmisten oikeudesta vapautua pääoman ja eliitin harvainvallasta, uudistaa tätä maata ja maailmaa.

  • Lue lisää: Vastavirtaan-pamfletti. TA Tieto 2008.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Teoria

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.