Marxin uudet ulottuvuudet – niitä vanhoja unohtamatta

Demokraattisen sivistysliiton ja Kustannusyhtiö TA-Tiedon julkaisemana on ilmestynyt Jukka Heiskasen kirjoittama artikkelivihkonen Marxin uudet ulottuvuudet – niitä vanhoja unohtamatta. Vihkosen alkusanoissa Heiskanen kertoo, että tietyssä mielessä Karl Marxin filosofisen ajattelun tiivistämisen tehtävä on mahdoton, koska Marx loi jatkuvasti uutta käsitteistöä, ylitti tieteenalojen rajoja ja monien ihailijoidensakin ymmärryksen.

Mutta Heiskasen mukaan Marx osaa olla myös selkeä, vaikka todellisia heikkouksia ja virheitä pystytään tietysti häneltäkin osoittamaan. Arvioijan apuna on myös Marxin jälkeisen marxismin pitkä perinne. Heiskanen itse käyttää hyväksi myös omia aiemmin esittämiään – etenkin kirjassa Karl Marx filosofina (2020) – käsityksiä, mutta ei pelkästään niitä.

VIHKONEN ON jaettu kolmeen lukuun; 1. Marxin tuotannon jaksottelu ja filosofian rooli, 2. Nuoruuden- ja keskituotannon filosofisia teoksia ja 3. Myöhemmän Marxin filosofia. Näistä ensimmäinen toimii johdatuksena Marxin tuotannon eri vaiheisiin, josta on apua kahden pidemmän kappaleen opiskelussa.

– Kuten kaikilla ajattelijoilla, myös Marxin tuotannossa voidaan erottaa eri vaiheita. Jaksottelun kriteereinä ovat olleet sekä hänen kulloinkin tarkastelemansa aihepiirit että hänen käsitystensä muutokset. Jälkimmäisistä on käyty varsin sofistikoituakin väittelyä. Joka tapauksessa merkittävin ero kulkee nuoren ja myöhemmän (tai ”vanhan”, ”vanhemman”, ”kypsän” jne.) Marxin välillä. Edellisessä vaiheessa Marx oli hegeliläisen liikkeen kaikkein epäsovinnaisimman siiven, nuorhegeliläisten mukaan lähtenyt filosofi, jonka näkemys kuitenkin vähitellen muuttui Schelling- ja Hegel-painotteisesta idealismista yhä materialistisemmaksi. Nuoruudenkauden on usein katsottu päättyneen vuoden 1844 teksteihin, joissa Marx on jo ilmiselvästi materialisti, mutta yhä jossain määrin kiinni Feuerbachin staattisessa ihmisen olemuksen käsitteessä. Marxin materialismia voi verrata Darwinin materialismiin: kummassakaan ei kiistetä tietoisuuden lisääntyvää merkitystä, mutta sitä selitetään materiaalisilla seikoilla, kirjoittaa Heiskanen ensimmäisessä luvussa.

TOISESSA LUVUSSA tarkastellaan Marxin nuoruuden- ja keskituotannon filosofisia teoksia.

– Marxin laajin puhtaasti filosofinen teksti on hänen väitöskirjansa Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero (kirjoitettu 1840–1841). Hän aikoi julkaista sen kirjana, mutta hanke jäi kesken; syytä tähän ei tunneta. Ensi kerran tutkielma julkaistiin vasta vuonna 1902, silloinkin hiukan lyhennettynä, ja lyhentämättömänä 1927. Teoksella on merkitystä Marxin materialismin luonteen sekä hänen myöhempien, nykyään ympäristöfilosofisiksi kutsuttujen teemojensa ymmärtämiselle, mutta se oli myös varteenotettava filosofianhistoriallinen tutkimus, Heiskanen kirjoittaa.

Väitöskirjassaan Marx ei käytä vielä lainkaan materialismi-sanaa, ja kun hän puhuu idealismista, se on hänelle jotain myönteistä. Marxin väitöskirja taipuu jo materialismiin, mutta se ei vielä ole johdonmukaisesti materialistinen työ. Marx muun muassa toteaa hegeliläis-idealistisilla termeillä atomin olevan ”yksittäisen tietoisuuden luonnonmuoto” ja jättää selittämättä, miksi hän tätä käsitteistöä käyttää.

– Ongelmat tuntuvat koskevan enemmän Marxin tutkielman muotoa kuin sisältöä, mutta ero hänen myöhempiin teoksiinsa on silti suuri, Heiskanen toteaa.

Marxin nuoruuden- ja keskituotannon filosofisista teoksista vihkosessa käydään läpi myös Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä, vuoden 1844 käsikirjoitukset ja Feuerbach-teesit.

KOLMAS LUKU keskittyy myöhemmän Marxin filosofiaan.

– On olemassa tulkintoja, joissa nuori, ”humanistinen” Marx on asetettu jyrkästi vastakkain myöhemmän ”ekonomistisen” tai ”taloudellis-deterministisen” Marxin kanssa, mutta yleisemmäksi on muodostunut käsitys – jota tässäkin pidetään riittävän perusteltuna –, että nuoren ja myöhemmän Marxin välillä on kyllä murros, mikä kuitenkaan ei tarkoita kaiken oleellisen muuttumista. Raja hänen kehityskausiensa välillä ei ole jyrkkä, vaikka hänen tuotantoonsa yleisesti ottaen päteekin, että painopiste siirtyi ajan myötä filosofiasta talouteen, Heiskanen toteaa kolmannen luvun alkupuolella kappaleessa ”Materialistinen käsitys historiasta”.

Nykypäivän suuriin kysymyksiin saadaan runsaasti eväitä kappaleesta ”Poliittisen taloustieteen filosofia”.

– Vaikka myös kypsäksi sanottu Marx kehitteli yhä materialistista historiankäsitystään, hän uurasti eniten kapitalismin analysoijana ja poliittisen taloustieteen uudistajana. Pääteoksensa Pääoman pääteeman hän esittelee seuraavasti: ”Minun tutkimusaiheenani tässä teoksessa on kapitalistinen tuotantotapa ja sitä vastaavat tuotanto- ja vaihtosuhteet.” (PO 1, 16) ”[T]ämän teoksen lopputarkoituksena onkin löytää nyky-yhteiskunnan taloudellisen liikkeen laki” (PO 1, 17). Projekti jäi kesken, mutta ”lopputarkoituksen” ytimeen kuuluu varmastikin teoksen ensimmäisen osan lopusta löytyvä esitys siitä, miten pääomat keräytyvät vähitellen yhteen yhä mahtavammiksi kokonaisuuksiksi, minkä kääntöpuolena on, että myös työprosessin yhteistoiminnallinen muoto ja tuotantovälineiden yhteiskunnallistuminen kehittyvät lopulta niin pitkälle, että ne ”käyvät kapitalistisen vaippansa kanssa yhteensopimattomiksi”, jolloin ”kapitalistisen yksityisomistuksen kuolinhetki lyö” (PO 1, 682), kirjoittaa Heiskanen.

Samalla Marx päätyy pohtimaan myös filosofisia kysymyksiä.

Koska yhteiskunta ei enää perustu orjuuteen tai maaorjuuteen, herää epäilys, että on olemassa taloudellisia mekanismeja, jotka jarruttavat alistettujen luokkien tilanteen kohentumista. 

– Miksi hän tekee niin? Helpoin vastaus kuuluu, että myös Marxin tarkastelemat poliittisen taloustieteen suuret nimet olivat tehneet siten. Toinen ilmeinen syy on se, että Marx tavoittelee parempaa maailmaa ja arvioi näkemiensä olojen kaipaavan perusteellisempaa muutosta kuin voidaan saavuttaa kapitalismia reformoimalla. Filosofia, taloustiedettä abstraktimman tason tiede, antaa mahdollisuuden katsella kapitalismia myös kauempaa, jolloin sille on helpompi kaavailla vaihtoehtoa. Usein on kylläkin järkevää jättää miettimättä, onko jokin Marxin teema filosofinen vai jotakin muuta. Ajattelijaa, joka rakentaa monitieteistä maailmankuvaa, ei kannata moittia, jos hän ei aina vastaa tähän kysymykseen, Heiskanen kirjoittaa.

YKSI MYÖHEMMÄN Marxin keskeisistä aihelmista on lisäarvon (Mehrwert) teoria – käsitteen tunsivat jo muun muassa Smith ja Ricardo, mutta Marxilla se kohoaa yhdeksi merkittävimmistä.

– Kapitalismissa tuotetaan tavaroita huimasti tehokkaammin kuin missään aiemmassa tuotantotavassa, mutta siinä on nähtävissä myös räikeää eri kansanosien vastakohtaisuutta. Ja koska yhteiskunta ei enää perustu orjuuteen tai maaorjuuteen, herää epäilys, että on olemassa taloudellisia mekanismeja, jotka jarruttavat alistettujen luokkien tilanteen kohentumista. Lisäarvoteorian tarkoituksena on esittää niistä merkittävin: Kapitalistisilla markkinoilla ei kaupata pelkästään esineitä ja muita työn tuotteita vaan myös työläisten työvoimaa (Arbeitskraft), josta niin ollen tulee erikoislaatuista tavaraa, Heiskanen kirjoittaa.

Edellä mainittujen lisäksi vihkosen kolmannessa osassa on käsittelyssä myös ihminen luonnon osana, fetisismien maailma ja kypsän Marxin metodologia. Vihkosen lopusta löytyy vielä laaja kirjallisuusluettelo.

Vihkosta ei lähtökohtaisesti paineta, vaan sitä levitetään vapaasti eteenpäin sähköisenä. PDF-tiedostoa voidaan tarvittaessa tulostaa.

– Jos tarvitsette vihkosesta tulostettuja kappaleita vaikka opintokerhoa varten eikä teillä ole tulostusmahdollisuutta, ottakaa yhteyttä DSL:n toimistoon, niin me voimme tulostaa ja lähettää niitä järjestöllenne kahden euron kappalehintaan (+postimaksut), kerrotaan opintojärjestöstä.

Jukka Heiskanen

Marxin uudet ulottuvuudet –
Niitä vanhoja unohtamatta

Marxilainen foorumi -julkaisusarja 61

Julkaisijat: Demokraattinen sivistysliitto ja TA-Tieto Oy

Helsinki 2022, 44 sivua

Kirja on ladattavissa maksuttomasti osoitteesta:

www.desili.fi/e-kirjat

Paperiversiota toimistolta 2 € + postikulut

Tulostettujen kappaleiden tilaukset:

Demokraattinen sivistysliitto

Viljatie 4 B 3. kerros, 00700 Helsinki

Sähköposti: dsl@desili.fi