Miltä suomalainen kapitalismi näyttää tänään?

04.12.2019 - 13:15
(updated: 11.12.2019 - 12:01)
Professori Sakari Hänninen kuuluu Suomalainen Kapitalismi -kirjan kirjoittajiin. Kuva Toivo Koivisto.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun nuoret tutkijat julkaisivat Suomalainen kapitalismi -kirjan. Kirjan vastaava toimittaja ja pääasiallinen kirjoittaja oli nyt jo edesmennyt Pekka Kosonen, mutta kirjan kirjoittamiseen osallistui kymmenkunta muutakin kolmekymppistä miestä.

Kirja oli 70-luvun merkittävä saavutus eikä vastaavanlaista melko kokonaisvaltaista esitystä suomalaisesta kapitalismista ole sen jälkeen julkaistu.

Kirjan julkaisemisen kunniaksi ja julkaisemisen jälkeen suomalaisessa kapitalismissa tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi Karl Marx -seura, KSL, DSL ja Työväenliikkeen kirjasto järjestivät symposion 16. päivä marraskuuta. Kirjaston luentotila täyttyi ääriään myöten. Symposion tallenne löytyy Youtubesta Työväenliikkeen kirjaston kanavalta.

 

Kadonnut keskustelu

Symposion avasi Karl Marx -seuran puheenjohtaja, filosofian tohtori Vesa Oittinen. Hän totesi seuran pyrkivän jatkamaan sitä tutkimuksen perinnettä, mitä Tutkijaliitto harjoitti. Hänen mielestään kirja edusti leimallisesti 70-luvun keskustelua mutta ei taistolaisuutta.

Tuolloin hallitsevana ajattelutapana oli teoria valtiomonopolistisesta kapitalismista, josta johdettiin vaatimus demokraattisen rintaman rakentamiseksi. Sosialismin romahtaessa keskustelu loppui kuin seinään.

 

Rahamarkkinat avautuivat

Symposion pääalustuksen piti ”itseoikeutetusti” professori emeritus Sakari Hänninen, joka osallistui aikoinaan kirjan kirjoittamiseen. Hänen mielestään kirjan kirjoittamisen aikoihin ei vielä nähty kapitalismin todellista luonnetta. Oikeistovaarasta varoittaminen oli 70-luvulla yliampuvaa. 

Suomalainen talouspolitiikka oli perinteistä tarjontalähtöistä politiikkaa, jossa kulutus oli sivuroolissa. Pääomia kasattiin pakkosäästämisellä, yritysten hintakilpailukykyä pidettiin yllä myös ajoittain toteutetuilla devalvaatioilla. 

Suomi oli suljettu kansallisvaltio ja kartellitalous, jossa eri alojen isot yritykset jakoivat markkinat keskenään sopien hinnoista. Pääoman tuotto oli kuitenkin suhteellisen alhainen.

Suomalaisen kapitalismin ilmestymisen jälkeen Kosonen jatkoi pohjoismaisen hyvinvointivaltion tutkimista ja käytti siitä nimitystä hyvinvointivaltiokapitalismi. Eräänlainen kulminaatiopiste oli vuosi 1989, jolloin hyvinvointivaltio oli vahvimmillaan. Sitä edisti myös se, että puolustusvoimiin ei juuri tarvinnut investoida.

Hänninen piti 80-luvun Suomea eräänlaisena hybridinä. Toisaalta talous oli tiukasti tarjontapuolen taloutta ja monetarismi alkoi levitä. Toisaalta Suomi oli samaan aikaan hyvinvointivaltio. Suomen vahvuudet olivat luottamuksessa, tasa-arvossa, solidaarisuudessa, universalismissa ja julkisessa vastuussa. Koalitiohallitukset ja kollektiiviset sopimuskäytännöt edistivät tätä.

Rahamarkkinat alkoivat vapautua 80-luvun lopulla, talous alkoi kansainvälistyä ja 90-luvulla tapahtui käänne. Pääoma- ja palkkatulojen suhteessa tapahtui valtava muutos pääomatulojen hyväksi.   

Nykyään kuluttajasta on tehty tuottaja itsepalvelun ja alustatalouden kautta. Työmarkkinoilla vallitsee prekarisaatiotendenssi, jossa luodaan tietoisesti matalapalkkatyötä, jota ihmisen on pakko ottaa vastaan, mutta jolla ei tule toimeen. Palkkatyömuoto on hajoamassa, mutta vasemmistolta puuttuu analyysi työmarkkinoiden muutoksesta.

Hänninen analysoi Sipilän hallitusta. Se näki sosiaalimenot kustannuksena eikä investointina, se loi eriarvoisuutta leikkauksilla, siirsi julkista vastuuta yksityiselle valinnanvapaudella ja yksityistämisellä. Universalismin tilalle tuli kilpailu ja solidaarisuuden tilalle markkinatehokkuus.

Hänninen arvosteli erilaisten muotitermien käyttöä. Hänen mielestään sosiaalinen pääoma, kestävä kehitys, uusliberalismi ja populismi ovat hämäriä termejä, joita heitetään liian kevyesti ilman tarkempaa analyysia asiasta.

Hänniseltä kysyttiin, missä ovat kehityksen vastavoimat. Hän tyytyi toteamaan kaikenlaista kiinnostavaa nousevan. 

Symposion yleisö osallistui innokkaasti puheenvuoroin ja kysymyksin.

Symposion yleisö osallistui innokkaasti puheenvuoroin ja kysymyksin. Kuva Toivo Koivisto

Energian käytöstä

Toinen professori emeritus, Raimo Lovio, alusti energiamurroksesta 1970-luvulla ja 2020-luvulla. Suomalainen kapitalismi -kirjassa energia- ja ympäristökysymykset eivät olleet juuri esillä, vihreä liikekin syntyi samana vuonna kirjan ilmestymisen kanssa.

Öljyn hinta nousi 70-luvulla kahteen otteeseen jyrkästi. Suomessa öljyn kulutus on jonkin verran vähentynyt noista ajoista, mutta maailman mitassa se on 50 vuodessa kaksi- ja puolikertaistunut. 

Myös kokonaisenergian kulutus kääntyi Suomessa laskuun vuoden 2003 jälkeen lähinnä useiden paperikoneiden sulkemisen takia. Puu on ohittanut öljyn Suomen tärkeimpänä energialähteenä eikä öljyn käyttöä voi enää lisätä. Tuulivoima pärjää jo ilman tukia ja on halpa energiamuoto.

Suomeen valmistui 70-luvulla nopeassa tahdissa neljä ydinvoimalaa, jotka jatkavat vielä 2040-luvullakin, mutta Fennovoiman hanke Lovion mukaan tuskin toteutuu. Suomen energiaongelmat pystytään kyllä ratkaisemaan, mutta maailman mitassa tavoite hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä on vaikea. Energian kulutuksesta 80 prosenttia on edelleen fossiilienergiaa, johon kapitalismi on ollut täysin sidoksissa. Nyt seinä on tullut vastaan. 

Lovio totesi, että tilanne on kapitalismille haaste: energiamurros vaatii tuotannollisen pääoman uudistamista, mikä puolestaan tarkoittaa voittojen alenemista. Toivoa on kuitenkin ilmassa. Euroopan investointipankkikin päätti jo, että se lopettaa luottojen myöntämisen fossiilihankkeisiin. Persut tulevat häviämään ilmastokantansa kanssa, kun ihmiset huomaavat ilmastonmuutoksen konkreettiset seuraukset. 

 

Verojen pelko

Nuorempaa tutkijapolvea symposiossa edusti muun muassa yhteiskuntatieteiden maisteri Joonas Kumpulainen, joka oli tutkinut valtiovarainministeriön niin sanottua virkamiespuheenvuoroa vuoden 2015 vaalien alla. Hän näki siinä selvän yhteyden hallitsevaan uusklassiseen teoriaan, jossa valtion interventioita talouteen pidetään haitallisina.

Teorian mukaan julkisen talouden alijäämä vähentää yksityistä kulutusta, koska kansalaiset pelkäävät verojen nousevan tulevaisuudessa. Julkinen velka taas syrjäyttää yksityistä rahoitusta, koska se nostaa korkoja. Molempien käsitysten paikkansapitävyyttä voi vahvasti epäillä, empiiristä näyttöä ei ole.

Sipilän hallitus toteutti tarkasti virkamiespuheenvuoron suosituksia. Keynesiläisyydelle ei ollut tilaa. Nyt keynesiläisyys on vahvistunut. Yhdysvalloissa Trump elvyttää vahvasti.

 

Tuloerojen kasvusta

Valtiotieteen maisteri Saska Heino oli tehnyt tilastollista analyysia tuloerojen kasvusta Suomessa. Vallitsevan käsityksen mukaan pääepäilty 90-luvulla tapahtuneeseen merkittävään tuloerojen kasvuun Suomessa on ollut vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jossa pääomatulojen verotus eriytettiin ansiotulojen verotuksesta. Tästä seurasi palkkatulojen muuntaminen kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi.

Heinon tilastollisen analyysin perusteella verouudistus ei kuitenkaan ollut tuloerojen kasvussa merkittävin tekijä vaan ylipäänsä yrityssektorin voiton suhdeluvun kasvu 90-luvulla. Tuolloin muun muassa Nokian voitot kasvoivat huomattavasti. Voiton suhdeluvun lisäksi Heino oli laskenut pääomatulojen suhdelukua.

Kaiken kaikkiaan symposio osoitti, että marxilainen kapitalismin tutkimus Suomessa on jälleen elpymässä.

Rahoitus pääasiana

Professori emerita Leena Eräsaari puhui uuden julkisjohtamisen (New Public Management) muokkaamasta hyvinvointivaltiosta. Uutta julkisjohtamista hän piti uusliberalismin pikkuveljenä tai isoveljenä. Hän vertaili nykytilaa Pekka Kososen tekemään tutkimukseen suomalaisesta hyvinvointivaltiosta.

Kosonen oli luonnehtinut Ruotsia sosialidemokraattiseksi hyvinvointivaltioksi mutta Suomea porvarilliseksi hyvinvointivaltioksi. Keskeinen oivallus oli nähdä hyvinvointivaltio työvoiman uusintajana.

Eräsaaren mielestä hyvinvointivaltion sijaan olisi syytä puhua oikeastaan hyvinvointikunnasta. 

Hyvinvointimallia alettiin kuitenkin murentaa 90-luvulla. Väitettiin, että julkisen sektorin ja yrityksen johtamisessa ei ole eroja. Johtajat ovat sujuvasti vuorotelleet yksityisellä ja julkisella sektorilla.

Julkisjohtamisessa on otettu käyttöön erilaisia ismejä ja johtamisoppeja. On puhuttu tulosjohtamisesta ja tavoitejohtamisesta, nykyään lean-menetelmistä. 

Yliopistojen moraali on siirtynyt totuuden etsimisestä rahoituksen etsimiseen.

Hoivan tehtävä on pitää ihminen hengissä. Hoivaa ollaan siirtämässä enenevässä määrin perheille. Ne joutuvat hoitamaan niitä katvealueita, mitä julkinen tai yksityinen hoiva ei hoida. Eniten julkista sektoria ovat Suomessa puolustaneet julkisen sektorin omat työntekijät.

 

Kansalaisyhteiskunta

Professori emeritus Markku Kivisen aiheena oli valtio ja yhteiskuntaluokkien intressit. Hän kysyi, mitä me kritisoimme, kun kritisoimme kapitalismia. Kritisoimmeko vain esimerkiksi riistoa tai hallintoa? Hän peräänkuulutti muutoksen tekijöitä. 

Kansainvälinen ammattiyhdistysliike on heikentynyt. Työväenluokka on joskus saatu myös fasistien asialle.

Kivinen kauhisteli äänestysaktiivisuuden isoja eroja eri asuinalueilla sen mukaan, minkälaista väkeä niillä asuu. Hän piti tärkeänä tukea kansalaisyhteiskunnan rakentamista.

 

Kapitalismi nyt

Valtiotieteen tohtori Pertti Honkanen määritteli kapitalismin nykyvaihetta. Hän kävi lyhyesti läpi erilaisia vasemmistolaisia kapitalistisen yhteiskunnan teorioita eri vuosikymmeniltä luoden laajan kirjallisuuskatsauksen. Kiinnostuksen kohteina olivat muun muassa Michel Agliettan regulaatioteoria, Hardtin ja Negrin Imperiumi, Wolfgang Fritz Haugin ja David Harveyn uusliberalismi. 

Kaiken kaikkiaan symposio osoitti, että marxilainen kapitalismin tutkimus Suomessa on jälleen elpymässä. Se vetää puoleensa uusia tutkijoita ja myös kiinnostunutta yleisöä – salin täydeltä.

 

Artikkeli on julkaistu Tiedonantajan numerossa 11/2019

Tallenne tilaisuudesta Työväenliikkeen kirjaston tubekanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=36NYC6VzM2s

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Teoria

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.