Vähemmän ja parempaa

Keskustelu suomalaisesta ja globaalista yhteiskunnan kehityksen suunnasta on saanut yhden painavan – ja aivan liian vähälle huomiolle jääneen – puheenvuoron, kun nuori tutkijanelikko (Joutsenvirta, Hirvilammi, Ulvila, Wilén) julkaisi kirjan Talous kasvun jälkeen. Kirjan läpikäyvänä ajatuksena on, että talouden lähtökohtana tulee olla ihmisten todellisten tarpeiden tyydyttäminen eikä mitä mielikuvituksellisimpien mielihalujen lietsonta.

Uusi ajattelu on välttämätöntä

Koko taloudellinen ajattelu on rakennettava maailman mittakaavassa uusiksi, sillä nykyinen kapitalistiseen voiton tavoitteluun perustuva malli tulee johtamaan – ja on jo osin johtanut – ympäristökatastrofiin, jossa ihmiskunnan selviämismahdollisuudet ovat heikonlaiset. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä jatkaa kasvuaan, nyt ollaan jo pysyvästi läpi vuoden yli 400 ppm (parts per million) tasolla, kun kestävä taso pitäisi olla alle 350 ppm. Valtameret ovat happamoituneet ja lämmenneet niin, että korallien lisäksi monenlaiset eliölajit ovat tuhoutumassa. Kokonaisuudessaan eliöiden sukupuuttoaalto jatkaa etenemistään.

Suomessa ylikulutuspäivä oli huhtikuun puolivälissä ja globaalisti elokuun alkupuolella.

Tämä kaikki johtuu fossiilienergian käytöstä ja luonnonvarojen ylikulutuksesta. Suomessa ylikulutuspäivä oli huhtikuun puolivälissä ja globaalisti elokuun alkupuolella. Suomalaisten fossiilienergian kulutus pitäisi siis laskea noin neljäsosaan nykyisestä. Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä.

Kapitalistisen talouskasvun myytit

Talouden tilaa mitataan bruttokansantuotteella BKT, jonka kehittäjä ja lukuisat tutkijat sen jälkeen ovat osoittaneet, että bkt-mittari ei mittaa hyvinvointia ja jättää oleellisia talouden aloja ottamatta huomioon. Osaltaan juuri taloudellisen toiminnan mittaustapa on johtanut myytteihin, kestämättömiin hokemiin, joilla perustellaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Näitä ovat mm. talouskasvun välttämättömyys suhteessa: 1) ihmisten hyvinvointiin, 2) hyvinvointivaltioon, 3) työllisyyteen, 4) ympäristöongelmien ratkaisuun.

Talouskasvu on monien ongelmien aiheuttaja ja kestävän ratkaisun estäjä.

Myyttejä on myös talouskasvun ja ympäristöongelmien ratkaisun suhteesta, väestönkasvusta, finanssitaloudesta ja rahataloudellisesta tehokkuudesta. Näiden myyttien kumoaminen on yksi kirjan ehdottomasti parhaita anteja. Päinvastoin kuin Suomessakin väitetään, talouskasvu on juuri monien ongelmien aiheuttaja ja kestävän ratkaisun estäjä.

Laajempi työn määritelmä

Nykyinen ajatusmalli ymmärtää työn pelkästään palkkatyönä. Kirjoittajat analysoivat perusteellisesti työn käsitettä ja tulevat loppupäätelmään, että uudessa kestävälle taloudenpidolle rakentuvassa järjestelmässä työn käsitettä pitää laajentaa ja ymmärtää mm. kotona tehtävän kotitalous-, hoiva- ja kasvatustyön merkitys.

Esimerkiksi bkt-mittari on näiltä osin täysin puutteellinen sillä jos kotona pestään ikkunat itse, se ei kasvata bkt:tä, mutta jos pesu tilataan siivousfirmalta, bkt kasvaa. Samoin työn käsite pitää laajentaa koskemaan myös talkootyötä, työtä yhteisöissä ja paikallistalouksissa. Kirjoittajat toteavat, että ”kokopäiväisen palkkatyön varaan rakennetussa hyvinvointivaltiossa on pyritty tavoittelemaan mahdollisimman suurta tuotannon määrää, jotta kaikki työllistyvät”.

”Alas palkkatyöjärjestelmä!” on vallankumouksellinen tunnus.

Kirjoittajat päätyvät perustulomalliin, joka mahdollistaa toimeentulon. Malli on lähellä SKP:n esityksiä työajan lyhentämisestä 6 tuntiin ja perustoimeentulon turvaamisesta.

Marx totesi aikanaan, että ”Kunnon palkka kunnon työpäivästä” on väärä tunnus. Sen sijaan pitää nostaa esille vaatimus ”Alas palkkatyöjärjestelmä!”, mikä on vallankumouksellinen tunnus. Näin on erityisesti nykyisin, jolloin materiaalisen tuotannon kasvattamiseen perustuva talousjärjestelmä johtaa katastrofiin.

Käsitteellisiä retkiä ja harharetkiä

Kirjan yhtenä talousteoreettisena lähtökohtana on uusliberaalin talousteorian kritiikki. Kirjassa ymmärretään useimmiten erinomaisesti kapitalistisen talousjärjestelmään ydin eli pääoman kasvattamisen pakko. Tämä pakko johtaa tavaratuotannon ja sitä kautta kulutuksen kasvattamisen pakkoon eli ajaa maapalloa kohti luonnonvarojen hupenemista.

Hyvin monessa kohdassa kirjoittajat ovat omaksuneet lisäarvo-käsitteen oikeistolaisen markkinahömppä-käytön.

Varsinainen käsitteellinen harharetki on lisäarvon käsitteen käytössä. Paikka paikoin käsitettä käytetään alkuperäisessä marxilaisessa merkityksessä oikein. Hyvin monessa kohdassa kirjoittajat ovat kuitenkin omaksuneet oikeistolaisen markkinahömppä-käytön, missä käsite voi tarkoittaa lähes mitä tahansa: hyötyä, etua, voittoa, arvoa ja usein oikeastaan ”ei mitään” vaan pelkästään muodikasta sanahelinää. Tämän kirjan tyyppisessä tieteellisperustaisessa kirjassa soisi tällaisia keskeisiä käsitteitä käytettävän täsmällisesti tai sitten ei ollenkaan.

Laajamittaiset yhteiskunnallisen perustan muutokset ovat välttämättömiä

Kirjassa esitetään erinomainen määrä yhteiskunnallisia uudistuksia, jotta kehitys kohti kestävää tulevaisuutta voitaisiin saavuttaa. Uudistusvaatimusten kirjo kattaa verotuksen, sosiaalipolitiikan, pankkijärjestelmän, talouden uudelleenorganisoinnin, energiapolitiikan... Yhtenä kirjan alaluvun otsikkona on ”Muutosvaatimusten kohteena hyvätuloiset ylikuluttajat”. Maapallon mittakaavassa suurin osa suomalaisista kuuluu tähän ryhmään.

Jokaisen, joka on kiinnostunut uuden, tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisesta, on syytä lukea tämä kirja, joka sopii erinomaisesti myös joulupukin konttiin. Tulevaisuus alkaa tänään!

Kirjoittaja on diplomi-insinööri.

Talous kasvun jälkeen. Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila, Kristoffer Wilén. Gaudeamus 2016. 311 sivua.