Oikein sääliksi käy porvareita.
Kuten nyt ensin tätä kokoomuspuoluetta. Vuosikausia ollaan sekoiltu onnettomien puheenjohtajaratkaisujen kanssa, ja tilanne näyttää vain pahenevan. Kun Ville "Teddy-karhu" Itälästä päästiin, tuli tilalle Jyrki "Barbien poikaystävä Ken" Katainen, ja puolueen kannatus sen kuin vain jatkaa laskemistaan lehmänhännän lailla.
* * *
Mikael Niemen maineikas romaani Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on saanut arvoisensa filmatisoinnin. Ruotsalais-suomalaisen elokuvan iranilaissyntyinen (!) ohjaaja Reza Bagher on onnistunut kääntämään romaanin absurdin, maagisen kerronnan loistavasti elokuvan kielelle. Tätä elokuvaa yleisö tulee rakastamaan.
Robert Stone vietti vuonna 1971 pari kuukautta brittiläisen Ink-vastakulttuurilehden kirjeenvaihtajana Vietnamissa. Hän tutki matkallaan muun muassa Saigonin huumekauppaa vieraillen myös sotatoimialueilla.
Robert Stone (s. 1937) ei kuulu maailmankirjallisuuden tunnetuimpien nimien joukkoon. Siitä huolimatta monet pitävät häntä eräänä aikamme suurista proosakirjailijoista ja ainakin Yhdysvalloissa hänellä on huomattavan suuri lukijakunta. Useat tuntevat Stonen filmimaailmasta, sillä kaksi hänen kirjaansa on filmattu.
Työmarkkinoilla monet palkansaajaryhmät pelkäävät oikeusteitse omissa nimissään vaatia oikeuksiaan työnantajaltaan. Ulkomaiset työntekijät pelkäävät menettävänsä työlupansa. Määräaikaiset työntekijät pelkäävät työpaikkaansa.
Kaikkein suurin ryhmä pelkääjiä ovat palkansaajat yleensä, jos kyse on työnantajan pienistä työehtojen rikkomisista. Suhdetta työnantajaan ei haluta huonontaa pienen riidan vuoksi.
Tätä luettaessa varsinainen taistelu irakilaisesta Fallujan kaupungista on ehkä jo päättynyt. Totta kai USA murskaavalla ase- ja miesylivoimallaan kykeni valtaamaan kaupungin. Sitä paitsi suurin osa vastarintataistelijoista todennäköisesti lähti jo ennen päähyökkäystä muualle ja jätti Fallujaan vain ne, jotka olivat sitoutuneet taistelemaan kuolemaan saakka nimenomaan tässä moskeijoiden kaupungissa.
Tampere (TA) Paperiliitto on niitä harvoja liittoja, joilla on vielä kanttia käyttää lakkoasetta. Tästä asiasta paperityöläinen Jarmo Muhonen M-Realin Lielahden tehtaalta on ylpeä. Niinpä hän asettaa toivonsa tulevalla tes-kierroksella liittokohtaisten neuvottelujen varaan.
Sitä me emme varmasti tiedä, mitä John Kerryn voitosta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa olisi seurannut. Mutta sen me tiedämme melkoisella varmuudella, mitä George W. Bushin voitosta seuraa. Laillisesti valittuna presidenttinä Bush voi nyt jatkaa sitä mitä hän parhaiten osaa: ihmisten tappamista suuryhtiöiden voitonsaalistuksen hyväksi. Ensimmäisiksi uhreiksi joutunevat irakilaisen Fallujan kaupungin asukkaat.
Jan Guillou (s. 1944, Södertälje) on eräs Ruotsin menestyksekkäimmistä kirjailijoista kautta aikojen. Hän on kirjoittanut reilut 30 kirjaa, joista yksitoista on suomennettu. Guilloun esikoisteos Om kriget kommer ilmestyi jo vuonna 1971.
Guilloun tuotanto etsii monipuolisuudessaan vertaansa. Kymmenosainen vuosina 1986–95 ilmestynyt kirjasarja agentti Carl Hamiltonista möi peräti neljä miljoonaa kappaletta pelkästään Ruotsissa.
Jo kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjoitettu Suuri paljastus (Det stora avslöjandet ) on edelleen täyttä tavaraa. Se on kirja lehtimaailmasta ja nuorista toimittajista skuuppijahdissa, suurten paljastusten perässä. Kirja oli ilmestyessään Jan Guilloun toinen romaani ja se koostuu pitkälti omaelämäkerrallisista aineksista.
Pentti Saarikoski astuu Helsingin Kaupunginteatterin lavalle Tuija Töyräksen kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Omaksi kuvakseen. Näytelmä kertoo lapsinerosta, joka kirjoitti ylioppilaaksi 16-vuotiaana, oli Suomen kirjallisuuden suuri lupaus lyyrikkona, kääntäjänä ja pakinoitsijana ja päätyi 25-vuotiaana mielisairaalaan katkaisuhoitoon.
Vasta mielisairaalassa Saarikoski riuhtaisi itsensä irti perheestään ja hylkäsi ankaran isän ja uskovaisen äidin hänelle valmiiksi viitoittamat tiet.
Näistä kunnallisvaaleista tuli kunnallisten peruspalvelujen vaalit. Ja SKP:llä sekä kansalaisliikkeillä oli suuri ansio siinä, että niin kävi. Näin riippumatta siitä, että suuret puolueet, jotka pakotettiin korostamaan palveluja, yrittävät nyt vaalien jälkeen unohtaa vaalilupauksensa ja jatkaa entiseen malliin.
Varsin merkittävää valtakunnallista poliittista painoarvoa omaavassa Iniön saaristokunnassa oli äskeisissä kunnallisvaaleissa maan korkein äänestysvilkkaus, peräti 89,5 prosenttia.
Selitys lienee yksinkertaisesti se, että Iniössä oli ehdokkaita asettanut vain yksi puolue, RKP. Ja sehän tiedetään, että muissakin yksipuoluejärjestelmissä äänestysprosentti kohoaa yleensä varsin korkeaksi – kuten esimerkiksi Pohjois-Koreassa, jossa se useimmiten lipoo siinä 99,99 prosentin pintaa.
– Kokoomuslaisen Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Jussi Pajusen säästölinja näkyy parhaillaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien perustuslaillisten ihmisoikeuksien loukkauksina ja lakisääteisten palvelujen törkeänä alasajona. Kurituksen kohteeksi ovat kolmen suuren puolueen leikkauslistalla joutuneet vaikeavammaisten, toimeentulotuen asiakkaiden ja päivähoitoikäisten lasten subjektiiviset oikeudet, sanoo Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton puheenjohtaja Olli Salin.
Näin vaalien läheisyydessä on yhdeltä jos toiseltakin taholta taas vaadittu päätöksentekijöiden keskuuteen uutta poliittista kulttuuria.
Uutta? Kunhan saataisiin ensin poliittista kulttuuria.
* * *