Althusser: Marxin kriittinen perillinen

Mikko Lahtinen on filosofi, politiikan tutkija ja filosofisen aikakauslehti niin & näin pitkäaikainen entinen päätoimittaja. Hän on kirjoittanut ja toimittanut useita filosofisia teoksia, lähinnä poliittisen filosofian ja teorian historiasta antiikista nykyaikaan. Lahtinen valmistui yhteiskuntatieteen lisensiaatiksi vuonna 1991, filosofian lisensiaatiksi 1994 ja väitteli Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella valtio-opista parhain mahdollisin arvosanoin ranskalaisen kommunistin ja marxilaisen filosofin Louis Althusserin (1918 – 1990) Machiavelli-tulkinnasta vuonna 1997. Lahtinen on väitellyt myös aate- ja oppihistoriasta. Seuraavassa Lahtisen näkemyksiä Althusserin ajatteluun liittyen.

Aleatorinen materialismi

Kuinka aikanaan kiinnostuit Althusserin ajattelusta?

– Tein aikanaan Antonio Gramscin ajattelua käsittelevän pro gradu -tutkielman. Olin myös suunnitellut Gramscia käsittelevän väitöskirjan tekemistä. Althusserin kuoleman jälkeen rupesi ilmestymään hänen tekstejään postuumisti. Postuumiin tuotantoon sisältyy viisi mielenkiintoista tekstiä, joissa Althusserin tarkastelun kohteena on Machaivelli ja ns. ”maanalainen” filosofinen traditio, jota Althusser luonnehtii ”aleatoriseksi materialismiksi” tai ”yhteensattumien materialismiksi”. Kiinnostuin hyvin paljon Althusserin ajattelusta ja Gramscin sijaan käsittelinkin vuonna 1997 valmistuneessa väitöskirjassani Althusserin Machiavelli-tulkintaa.

Minkälaista on Althusserin politiikan teoria lyhyesti ilmaistuna?

– Aleatorinen logiikka viittaa siihen, että politiikan teorian keskipisteessä on kamppailu. Rauhantila puolestaan on eräs kamppailun siirtymävaihe. Althusserilainen politiikan teoria on teoriaa siirtymien ja tihentymien leimaamista kamppailuista ja ristiriidoista meitä ympäröivässä ja meihin vaikuttavassa todellisuudessa. Althusseria kiinnosti erityisesti se, kuinka vallankumouksellisen muutosliikkeen tulisi toimia, jotta sen strategia olisi efektiivinen, mutta samalla myös ”utopistinen”. Utopialla ei viitata abstraktiin ihanneyhteiskuntaan, vaan poliittiseen päämäärään, jonka saavuttaminen puolestaan vaatii mm. teoreettista analyysia ja poliittista toimintaa.

1900-luvun jälkipuoliskon vaikutusvaltaisin marxilainen filosofi

Althusser käsitteli tuotannossaan runsaasti Karl Marxia ja marxilaisuutta. Hänen ensimmäiset Marxia ja marxilaista teoriaa käsittelevät kirjoitukset ilmestyivät 1960-luvun alussa.

– Hän oli jo aikaisemmin saavuttanut mainetta Montesquieu-tutkielmallaan ja työskennellään filosofian opettajana. Marxia käsittelevien teostensa kautta hänestä tuli ehkä 1900-luvun jälkipuoliskon vaikutusvaltaisin marxilainen filosofi. Althusserin suosioon vaikutti toki 1960-luvulla alkanut vasemmistoradikalismin nousu, jonka myötä marxilaisuus levisi yliopistoihin.

Teoreettinen antihumanismi

Althusserin 1960-luvun intellektuaalinen läpimurto perustuu kahteen teokseen: ”Marxin puolesta” ja ”Pääoman lukeminen”.

– Althusserin projektina oli ns. teoreettinen antihumanismi ja se näkyy selvästi molemmissa teoksissa. Hän kritisoi erityisesti humanistisia Marx-tulkintoja, joissa tukeuduttiin nuoren Marxin teksteihin. Althusser pysyi elämänsä loppuun asti uskollisena 1960-luvun alussa esittämälleen teoreettisen antihumanismin keskeisille periaatteille.

Althusserin teoreettinen antihumanismi herätti aikanaan kritiikkiä ja keskustelua.

– Teoreettinen antihumanismi tarkoittaa lyhyesti sitä, että inhimillinen tietoisuus tai yksilön tietoisuus ei ole lähtökohta. Lähtökohtana on tarkastella niitä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja yhteiskunnallisia suhteita, joissa ihmisestä tulee elämisen ja kokemisen kautta subjekti. Subjekti-teoriassa ihminen ei ole oman elämänsä keskus. Mikäli haluamme ymmärtää ihmistä, meidän tulee ymmärtää, se miten ihminen tulee subjektiksi eläessään todellisuudessa ja toimiessaan siinä. Ihmisen salaisuus ei ratkea tutkimalla ihmisen tietoisuutta, vaan ihmisen tietoisuutta pitää ymmärtää tutkimalla yhteiskunnallisia käytäntöjä, toimimisen tapoja ja ajattelun käytäntöjä, eli ideologisia koneistoja, joissa meistä tulee subjekteja. Tällä irrottaudutaan sellaisesta humanistisesta ajattelusta, jossa keskiössä on ajatteleva yksilö. Tarkastelun kohteena ovat siis puitteet, joissa ihmiset tulevat subjekteiksi.

Teoreettista antihumanismia ei tule ymmärtää ihmisvihamielisyydeksi.

– Teoreettinen antihumanismi tarkoittaa humanistisen ajattelun kritiikkiä jossa todellisuuden keskiöön laitetaan ihminen ja hänen tietoisuutensa. Althusserin mukaan ihmistä tuli tarkastella historian toimija-subjektina. Althusserin arvostelijoiden mukaan teoreettinen antihumanismi johtaa inhimillisen vapauden kieltämiseen. Tulee ymmärtää se, että Althusserin antihumanismin tarkastelu oli teoreettista ja hänen kritiikkinsä kohteena oli humanistinen teoria, ei humanistinen ihminen tai humaanius. Hänen kriitikkonsa ovat valitettavan usein unohtaneet juuri tämän teoreettisuuden. Itse pidän Althusserin teoreettista antihumanismia erittäin hedelmällisenä ja monella tapaa asioita eteenpäin vievänä näkemyksenä ja se muistuttaa meitä siitä, että aina kun tutkimme ihmistä, meidän tulee tutkia myös yhteiskuntaa ja sen käytäntöjä. Althusser painottaa huomion keskittämistä ihmisen yhteiskunnallisuuteen. Althusserin kautta meidän on hyvä tarkastella kriittisesti myös liberalistisia käsityksiä yksilönvapaudesta.

Strukturalismisyytökset

Althusseria on myös usein väitetty strukturalistiksi.

– Hänet leimattiin strukturalistiksi, joka kieltää tahdon vapauden: väite ei pidä paikkansa. Althusser ei myöskään omasta mielestään ollut strukturalisti. Althusseria arvostelleiden mukaan teoreettinen antihumanismi johtaa inhimillisen vapauden kieltämiseen ja hänet leimattiin strukturalistiksi. Althusserin väitettiin olettavan, että yhteiskunnan rakenteet pitävät yksilösubjekteja otteessaan ja samalla inhimillinen toiminta käy mahdottomaksi.

Lahtisen mukaan arvostelijoiden väitteet eivät kuitenkaan tee Althusserista strukturalistia.

– Se, että Althusser väitti ihmiskeskeistä subjektifilosofiaa ”tahdon vapautta” kapitalistisen luokkayhteiskunnan historiassa syntyneeksi ideologiseksi kuvitelmaksi, ei vielä tarkoita sitä, että hän olisi strukturalisti, eli että hän olisi omaksunut näkökannan rakenteiden vallasta. Jotta voimme ymmärtää Althusserin näkemyksiä, meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän tarkasteli yhteiskunnallisten suhteiden muodostamaa yhteenliittymää monimutkaisena kokonaisuutena. Muun muassa tätä kautta Althusser kykeni esittämään teoreettisesti perusteltuja näkemyksiä esimerkiksi politiikan mahdollisuuksista.

Nuori Marx kritiikin kohteena

Nuori Marx ei kelvannut Althusserille.

– Althusser ei tyrmää nuorta Marxia, mutta Althusserin mukaan Marxin älyllis-teoreettisessa kehityksessä oli paikannettavissa katkos. Marx irtaantui teoreettisesta humanismista, mutta katkoksessa ei ollut kyse äkillisestä muutoksesta, vaan asteittaisesta siirtymisestä humanistisesta problematiikasta kypsän Marxin kapitalismikritiikkiin ja analyyseihin sen historiallisesta kehityksestä, jotka huipentuivat Pääomassa, jonka arvon Alhtusser myönsi, mutta kritisoi sitä samalla epäjohdonmukaiseksi ja ristiriitaiseksi teokseksi myöhemmällä iällä. Althusserin tulkinnan mukaan Marx tavallaan siirtyi humanismista antihumanismiin. Tällöin näkemys todellisuudesta muuttuu täysin, Lahtinen toteaa.

– Katkos merkitsi filosofisesti sitä, että Marx siirtyi uudelle käsitteellis-teoreettiselle kentälle, jossa tärkeiksi käsitteiksi kohosivat muun muassa tuotantotapa, -voimat, -suhteet, päällysrakenne ja ideologia. Näiden uusien käsitteiden avulla Marx pyrki saamaan teoreettisesti pitävän otteen siitä, mitä hän kutsui ”yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudeksi”. Marxin mukaan ihmiset tekevät itse historiansa, mutta eivät mielensä mukaan, vaan olemassa olevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa. Tästä Althusser veti jo aikaisemmin mainitsemani johtopäätöksen siitä, että ihmistä tulisi tarkastella historian toimija-subjektina.

Marxin, Gramscin ja Althusserin tekstit ovat paras osoitus siitä, mitä historiallis-materialistinen ideologiakriittinen ajattelu voi parhaimmillaan olla.

Marx löysi historian mantereen

Althusserin tulkinnan mukaan Marxin ajattelun materialisoituminen tarkoitti sitä, että Marx löysi historian mantereen.

– Althusserin mukaan Marx on käänteen tekevä ajattelija tieteen ja erityisesti filosofian historiassa, koska hän ei yritä määritellä abstraktisti sitä, mitä ihminen on. Marx ei ole olemusajattelija, vaan hän pyrkii tarkastelemaan sitä, millaisia ovat konkreettiset toimivat ihmiset kussakin ajassa ja paikassa. Tämä on filosofisesti merkittävää, koska se on antifilosofinen teesi.

Lahtisen mukaan filosofian klassinen pyrkimys on määritellä ihmisen olemus ajasta ja paikasta riippumatta.

– Marxin filosofiakritiikissä olennaista on se, että filosofia on ideologia, joka peittää konkreettisen kysymyksen konkreettisesta ihmisestä. Tämän Marx tuo julkisesti esille Saksalaisen ideologian johdannossa. Marx avaa näkymän historiaan kapitalismin luonteen analysoimisen kautta. Marxin Pääoma on ylittämätön analyysi kapitalismin historiasta ja kehityskulusta. Selvää toki on Marxin ajatuksia pitää päivittää 2000-luvulle, mutta Marxin näkemykset historiasta ja kapitalismin luonteesta ovat parasta, mitä aiheesta on koskaan kirjoitettu, Lahtinen toteaa.

– En näe Pääomaa niinkään talousteoriana, vaan enneminkin kapitalismin ja uuden ajan maailman historiallisena analyysina.

Althusser ja historiallinen materialismi

Kuten monet muutkin marxilaiset, myös Althusser nimitti Marxin perustamaa historian tiedettä historialliseksi materialismiksi ja siihen sisältyvää filosofiaa dialektiseksi materialismiksi.

– Hän halusi kuitenkin esittää asiasta toisenlaisen tulkinnan kuin esimerkiksi Stalin, joka kanonisoi sen oppirakennelmaksi teoksessaan Dialektisesta ja historiallisesta materialismista. Althusserin kohdalla dialektisella materialismilla tarkoitetaan filosofiaa ja filosofia näyttäytyy hänelle teoreettisena position ottona. Filosofia on siis eri positioiden välistä kamppailua. Filosofia on althusserilaisittain ilmaistuna taistelukenttä kampfplatz. Marxilainen filosfia on tässä mielessä tietämisen ehtojen tarkastelua ja historiallisella materialismilla puolestaan viitataan silloin, kun puhutaan kapitalismin historiallisesta analyysista. Mielestäni merkittävimmät historiallisen materialismin edustajat ovat itse Marx sekä Gramsci ja Althusser.

”Viime kädessä”

Lahtisen mukaan Althusser sanoutui irti deterministisestä ekonomiasta ja teleologisesta historianfilosofiasta, mutta katsoi edelleen, että talous ”viime kädessä” tai ”viimeisenä instanssina” vaikuttaa historiallisessa kehityksessä.

– Althusser toteamuksen mukaan, talous ei erotu joukosta niin kuin päätä muita pidempi mies jalkapallokatsomossa. Talous ei ole erillinen jostakin vaikuttava transsendentti historiallinen voima, joka determinoi päällysrakenteiden kehitystä. Päällysrakenteiden kehitys ei ilmaise ainoastaan oletetun taloudellisen ristiriidan historiallista kehitystä.

Lahtisen mukaan Althusser ei kuitenkaan väheksynyt talouden merkitystä päinvastoin.

– Hän katsoi, että talous viime kädessä tai viimeisenä instanssina vaikuttaa historiallisessa kehityksessä. Talous viittaa luokkayhteiskunnan kehityksessä luokkataisteluun, jonka lähtökohtana on kapitalistisessa yhteiskunnassa työn ja pääoman välinen ristiriita.

Talous ei määrää, mihin suuntaan historiallinen kehitys kulkee tai ei kulje.

– Muutos ja sen luonne riippuvat siitä, kuinka talous nivelletään osaksi yhteiskunnassa käytäviä poliittisia kamppailuja ja miten ne jäsentyvät suhteessa taloudelliseen luokkataisteluun. Kapitalistisessa yhteiskunnassa mitään ei voida palauttaa suoraan talouteen, mutta toisaalta mikään ei myöskään ole kapitalismista puhdasta. Althusserin mukaan kapitalismin dynamiikka perustuu siihen, että kapitalistinen logiikka tunkeutuu yhä uusille elämänalueille ja yhä uusille alueille maapallolla.

– Talous on siis viime kädessä vaikuttava voima, mutta se ei ole yksinomainen selittäjä, koska muitakin tekijöitä on, mutta nämä muut tekijät eivät ole puhtaita: ei ole esimerkiksi olemassa puhdasta politiikkaa, puhdasta kulttuuria tai puhdasta uskontoa.

Althusserin itsekritiikki

Althusser oli poikkeuksellinen filosofi siinäkin mielessä, että hän ei kaihtanut julkista itsekritiikkiä. Lahtisen mukaan itsekritiikki oli hänen keskeinen työskentelymetodi.

– Harva on ollut niin itsekriittinen kuin Althusser. Hän oli itse itsensä kovin kriitikko ja oli sitä jopa patologisuuteen saakka.

Althusser päivitti jatkuvasti omia kantojaan ja näkemyksiään.

– Althusser totesi mm. uutena painoksena julkaistun teoksensa ”Marxin puolesta” esipuheessa, että oli aikaisemmin käsitellyt teorian ja käytännön suhdetta ”teoreettisen käytännön” sisäisenä kysymyksenä, mutta ei ollut huomioinut teorian ja politiikan käytännön välisiä yhteyksiä. Althusser konkretisoi ajatteluaan, muttei mielestäni kuitenkaan päässyt yhtä pitkälle kuin Gramsci. Toisin kuin Althusserin kohdalla, Gramscin ajattelussa nousee hyvin voimakkaasti esille kysymys tavallisten ihmisten arkiajattelusta, eli ns. terveestä järjestä ja sen suhteesta systemaattisempaan filosofiaan. Gramsci on Alhtusseria huomattavasti maanläheisempi filosofi ja mielestäni Althusser jossakin määrin jäi porvarillisen intellektuaalisuuden vangiksi. Gramscia voidaankin pitää Althusseria proletaarisempana ajattelijana.

Lahtisen mukaan Althusser oli gramscilaisittain katsottuna perinteinen intellektuelli.

– Hänen filosofiakäsityksensä jää erikoistuneen filosofi-intellektuellin hahmon mukaiseksi filosofiaksi. Gramscin mukaan jokainen ihminen oli filosofi, koska jokainen ihminen käyttää järkeään: kaikilla ei vain ole filosofin tehtäviä. Gramsci on filosofina Althusseria huomattavasti konkreettisempi, maanläheisempi ja proletaarisempi.

Vaikka Althusser korostikin luokkataistelun merkitystä, niin hän ei omaksunut kantaa, että marxilaisesta teoriasta tulisi muokata ideologinen oppijärjestelmä, jonka joukot kykenisivät helposti omaksumaan.

– Päinvastoin: Althusserin mukaan marxilaisen teorian vallankumouksellinen positio edellyttää, että juuri tämä teoria todella pystyy tarttumaan luokkataisteluihin liittyviin teoreettisiin ongelmiin. Althusser siis piti edelleen tiukasti kiinni teoreettisen antihumanismin tieteellisyyden ja samalla ei-ideologisuuden vaatimuksesta.

Althusserin vaikutus marxilaiseen teoriaan

– Nykyisin Althusseria harrastetaan ja luetaan paljon, koska postuumit tekstit on saatu ulos ja myös käännettyä englanniksi. Marxin, Gramscin ja Althusserin tekstit ovat paras osoitus siitä, mitä historiallis-materialistinen ideologiakriittinen ajattelu voi parhaimmillaan olla. Althusserilla on hyvin keskeinen merkitys marxilaisuudessa ja hänen poliittiset kommenttinsa tulee ymmärtää silloisen kontekstin kautta. Hän on hyvin terävä ajattelija, jonka kirjoitukset ovat briljantteja. Ne eivät ole hämäriä, vaan selkeäkielistä ajattelua ja filosofiaa.

Lopuksi Lahtisen terveiset lukijoille:

– Kannattaa lukea Marxia, jotta voi arvostella Marxia.

Lahjoita!

Piditkö artikkelista? Tiedonantaja ei saa puoluelehtitukea, joten tukeasi tarvitaan. Tee tämän linkin kautta lahjoitus vaihtoehtoisen marxilaisen journalismin tukemiseen.