Tulevaisuus on sosialistinen tai sitä ei ole

Tokion yliopistossa apulaisprofessorina toimiva filosofi Kohei Saito kertoi Helsingin yliopiston Post-Fossil and Post-Capitalist Futures -tapahtumassa (10.-11. lokakuuta 2024) siitä, miten hän näkee ihmiskunnan tulevaisuuden rakentuvan sosialismin pohjalta ja perustuvan niukkuuteen. Parasta hänen visiossaan on, ettei se pidä sisällään vaatimuksia epävarmoille teknologisille läpimurroille tai muille Deus ex Machina ratkaisuille, joihin monet muut tarttuvat. Saito näkee, että elämämme tulevat muuttumaan täällä rikkaassa pohjoisessa, mutta emme ole tuomittuja kurjuuteen, jos tartumme sosialismiin.

– Elämme kriisien aikaa, jossa kriisit ovat jatkuvia. Todennäköisesti ajaudumme hallitsemattomaan romahdukseen, jossa yhteiskunnat luopuvat demokratiasta, ihmisoikeuksista ja muista arvoistaan turvatakseen selviytymisensä. Tämä on paitsi äärioikeistolaisten, myös tutkijoiden todennäköisimmäksi nostama arvio siitä, mihin olemme matkalla ekokriisin pahentuessa, Saito maalaa tulevaisuuttamme.

Vasemmisto pyrkii Saiton näkemyksen mukaan lähinnä sopeutumaan tilanteeseen ja takertumaan nykyiseen. Tähän pyritään esimerkiksi verotuksella ja yrityksille suunnatuilla tuilla ja kannustimilla. Näillä sosialidemokraattisilla toimenpiteillä yhteiskunnan ekologinen kestävyys hiukan parantuu ja talouskasvu saa jatkua. Jälkimmäinen on tärkeää, koska se mahdollistaa esimerkiksi kasvavat verotulot ja sitä kautta rahoituksen erilaisille valtioiden ylläpitämille toimille, kuten terveydenhuollolle ja sosiaaliturvalle. Tämä on kuitenkin kestämätön ratkaisu.

– Asiat ovat ilmastonmuutoksen suhteen menossa pahempaan suuntaan kuin odotimme. Jos kasvun kautta olisi mahdollista ratkaista ongelmat, USA olisi paras ekologisessa kasvussa ja onnellisin maa, mutta todellisuudessa se on ylittänyt kaikki luonnon asettamat rajat. Tämä tapahtuu myös muissa globaalin pohjoisen maissa. Toisaalta globaalissa etelässä on edelleen paljon nälkää ja puutetta, vaikka tätä on monin tavoin yritetty korjata, Saito jatkaa.

Puhe hyvistä tavoitteista samaan aikaan kun niiden eteen ei kuitenkaan tehdä tarvittavia muutoksia, on johtanut siihen, että globaalin etelän maat ovat nousseet kritisoimaan länttä, tämän kaksoisstandardeja ja arvoja. Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka käyttävät tästä tiukkoja puheenvuoroja. Jos länsi haluaa todella puolustaa arvojaan, on sen ainoa vaihtoehto kapitalismin haastaminen sekä solidaarisen ja tasa-arvoisen mallin luominen nykyisen tilalle.

Ekososialismin nousu

Saito on tutkinut Marxin ajatuksia ekologisesta näkökulmasta käsin. Ekososialismin kasvu ylipäätään on todistus siitä, että tartuntapintaa löytyy ja moni valtavirtaisempikin ekonomisti, esimerkkinä Thomas Piketty, on muuttanut epäileviä kantojaan ja alkanut puhua sosialismista ratkaisuna.

– Olen luonut uuden mallin, jonka olen nimennyt *degrowth-kommunismiksi. Sen ytimessä on jo pitkään minua vaivannut tilanne, jossa talouskasvu, jota työväenliike ja marxilaiset ovat perinteisesti tukeneet, on yhdellä puolella ja ekologisesti kestävä kehitys toisella.

Saito lähestyy tätä teemaa metabolisen, eli aineenvaihdunnallisen, repeämän kautta. Tällainen repeämä syntyy kapitalismissa, kun se ottaa luonnosta sekä raaka-ainetta että ihmisten työvoimaa antamatta mitään takaisin luonnolle. Kasvavat voitot ja laajentuminen imevät luontoa kuiviin. Samalla ohitetaan ihmisten tarpeet ja se, mikä olisi heille hyväksi. Tämä ei ole järjestelmälle tärkeää, mikäli voittojen kasvattaminen onnistuu. Ilmastonmuutos on käytännön esimerkki tästä mekanismista ja siitä, miten se ylittää täysin luonnon sopeutumiskyvyn.

– Marx oli hyvin selkeäsanainen siitä, ettei kasvavien voittojen tavoittelua ja sen aiheuttamia ongelmia ole mahdollista poistaa kapitalismista. Jos taas yrittäisimme kääntää koko kapitalismin uusille kestäville urille tai poistaa sen haitat tarvitsisimme valtaisia määriä energiaa. Lisäksi ongelmana on, että kapitalismi ei pelkästään luo yhä isompia voittoja, vaan se pyrkii myös tarjoamaan ihmisille aina enemmän, isompaa ja kauniimpaa ekologisista kustannuksista välittämättä.

Kun rikas pohjoinen jatkaa kestämätöntä kulutusjuhlaa, joutuu köyhä etelä turvaamaan sen resurssien saannin. Myös tämä uusi vihreä kapitalismi ottaa raaka-aineet ja hikipajojen työntekijät etelästä, joka ei enää itsestään selvästi suostu tähän. 

Pelkästään siirtymällä sosialismiin ei kuitenkaan päästä irti kulutuksen kasvusta. Jos sosialismissa  ihmisille luodaan enemmän työpaikkoja, ja sen lisäksi ja ohella palkat edelleen nousevat, ja siten ihmisten elintaso nousee, johtaa se siihen, että he myös kuluttavat enemmän, matkailevat enemmän ja aiheuttavat enemmän rasitusta jo valmiiksi hauraassa systeemissä.

Saiton uusin teos Slow Down: How Degrowth Communism Can Save the Earth.

Päivitetään sosialismi

Pohjoisen rikkaiden maiden elämäntyyli on kestämätön. ”Green deal” mallit yrittävät ohittaa tämän ongelman ostamalla lisäaikaa nykyiselle järjestelmälle. Jos tarkastelemme hyvää elämää ja oikeudenmukaisuutta kaikkien maapallon ihmisten ja vähän luonnonkin kannalta, on ilmeistä, että rikkaiden maiden on laskettava kulutuksen tasoa. 

– Oikeudenmukaisuuden on tarkoitettava sitä, että rikkaimmat maat ottavat vastuunsa todella vakavasti. Tämä edellyttää degrowth toimia, eli kasvun muuttamista supistuvaksi taloudeksi. Marx on myös huomannut tämän mahdollisuuden. Hänellä oli optimistinen asenne tekniikkaan ja kehitykseen, mutta hän huomasi kapitalismin epäkestävyyden ja eurooppakeskeisen kehityksen. Tästä syystä hän yritti ymmärtää Intiaa, Venäjää, Amerikan alkuperäisasukkaita ja muita ei-eurooppalaisia. Meidänkin pitäisi uskaltaa haastaa eurooppakeskeistä ajatteluamme!

Tämä näkökulman vaihdos ei ole kaikkien mieleen. Perinteisesti vasemmistossa degrowth on nähty porvarillisena ajatuksena, johon vain joillain on varaa. Se on pyritty ohittamaan sillä, että sosialismin tullessa voidaan ratkaista kaikki nykyiset ongelmat. Degrowth-liike, joka typistetään kanojen halailuun luomumaatilalla, olisi tämän vastakohta. 

– Perinteisessä sosialismissa ei ole puhuttu ekologisuudesta ja ympäristöongelmista. Ratkaisua haetaan teknologiasta, ja tämän asenteen kritisoijia on leimattu ekoprimitivisteiksi, jotka haluavat luopua tieteen tuomista edistysaskeleista. En halua päätyä kumpaankaan joukkoon, joten vaihtoehdoksi jää degrowth kommunismi, tähdentää Saito.

Teknologia tulisi nähdä sellaisena kuin se on. Ei ole realistista odottaa sen ratkaisevan kaikkia ongelmiamme, mutta emme ole valmiita luopumaan jääkaapeista, pesukoneista tai puhelimista. Kierrätys, korjaaminen ja uudet jakamisen mallit ovat jo käytössä olevia ratkaisuja, joita voidaan kehittää. Tätä täytyy lisätä ja parantaa, mutta se ei enää mitenkään ole utopiaa vaan jo todellisuutta.

Degrowth ei ole työväenluokkaa hylkivä ratkaisu. Se luo vakaamman ja terveemmän elämän mahdollisuudet yhä useammille, sekä palauttaa yhteytemme luontoon. Se tarjoaa myös mahdollisuuden luoda uudelleen ne yhteismaat, joista kapitalismi aikoinaan ajoi meidät pois. 

– Voimme lisätä ja parantaa vaikkapa terveydenhuoltoa, koulutusta ja asumista, sekä liikkumista yhteisinä palveluina. Nämä kaikki luovat arkeen varallisuutta ja sisältöä ilman kulutuksen hillitöntä kasvua. Voimme ratkoa ongelmia yhdessä ja myös hyötyä siitä yhdessä.

Marx ei tarkoittanut jaetuista hyödykkeistä puhuessaan Saiton mukaan vain teknologiaa ja talouskasvua. Hänen tuotantonsa antaa näiden ratkaisujen etsimiseen edelleen jatkuvasti inspiraatiota ja auttaa siten luomaan sosialistista saavutettavaa utopiaa.

– Kaikki ei todellakaan löydy Pääomasta. Arvoteoria on avain kapitalismin ymmärtämiseen, mutta jos kuvittelemme elämää kapitalismin jälkeen, tarvitsemme uusia työkaluja. Juuri nyt olisi erittäin hyödyllistä, jos pystymme esittämään konkreetisen mallin, jota kohti kulkea!

Nykyinen ekomodernismin malli johtaa siihen, että päädymme vihreään imperialismiin. Saito esittää kaikille haasteen purkaa kolonialistisia ja imperialistisia rakenteita ja nostaa esiin uudenlaisia vaurauden malleja, joista keskeisimmäksi hän näkee hoivan saatavuuden takaamisen. Olemme siirtymässä niukkuuden maailmaan, mutta niukkuus on luotu läntisten maiden toiminnalla, ja sitä voidaan myös purkaa. Yhteiskunnallisten resurssien runsaus voi korvata kulutuksen yltäkylläisyyttä.

Jos vapautamme itsemme kapitalismin diktatuurista, saamme itse päättää elämämme tarkoituksen sen sijaan, että sen on puolestamme päätetty olevan kuluttamisen ja tuotannon pitämisen käynnissä. Haluatko lisää aikaa perheen kanssa? Aikaa vaellella metsissä? Seksiä? Nyplätä pitsiä? Juoda olutta kavereiden kanssa? Nukkua ja levätä? Rakenna maailmaa kohti Degrowth kommunismia ja saat itse päättää elämästäsi.

* Degrowth: talouskasvun vastakohta, kulutuksen kääntäminen laskuun

Juttu on kirjoitettu Kohei Saiton Helsingin yliopiston Tiedekulmassa pitämän esityksen pohjalta.