Jatkuvan kasvun tavoite estää ilmastotoimet

Lotta Aho on väitöstutkimuksessaan todistanut, että energiayritykset käyttävät nykyistä päästökauppapainotteista ilmastopolitiikkaa hyödykseen, eikä järjestelmä toimi. Syyt tähän ovat sekä ideologisia että taloudellisia.

Vaikka ilmastonmuutoksen torjunnassa on käytetty esimerkiksi päästökauppaa keinona hillitä hiilidioksidipäästöjen kasvua, on tämän keinon teho jäänyt vähäiseksi. Syitä tähän on tutkinut OTM, KTM Lotta Aho, joka tarkastelee kansainvälisen liiketoiminnan alan väitöskirjassaan markkinamekanismien tehokkuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ahon tutkimus käsittelee muuttuvia valta-asetelmia kansallisvaltioiden ja ylikansallisten suuryritysten välillä, uusklassisen taloustieteen hallitsevaa roolia politiikkojen ja toimenpiteiden määrittäjänä, sekä vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Ilman ymmärrystä ideologioista ei ole mahdollista saavuttaa asetettuja tavoitteita.

– Jotta nämä vähennykset voidaan saavuttaa, on käytettävä muita keinoja kuin markkinamekanismeja.

– Mikäli ilmastonmuutos halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen, tarkoittaa se radikaaleja päästövähennyksiä lähitulevaisuudessa. Jotta nämä vähennykset voidaan saavuttaa, on käytettävä muita keinoja kuin markkinamekanismeja. Nykyistä parempi ymmärrys ideologioiden ja vallan merkityksestä ilmastopolitiikassa voi vauhdittaa muutosta kohti ilmastopolitiikkaa, jossa päästöjen vähentäminen olisi politiikan päätavoite, sanoo Aho.

Jatkuva kasvu uhkaa ilmastoa

Ilmastonmuutos on globaali uhka, jonka torjuminen vaatii välittömiä maailmanlaajuisia toimenpiteitä. Se on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan ennennäkemätön ongelma ihmiskunnan historiassa. Ilmastotiede onkin jo pitkään vaatinut merkittäviä kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen vakavimpien seurausten välttämiseksi.

Vaikka talouskasvun ja päästöjen yhteys on selkeästi osoitettu, on ilmastopolitiikankin päätavoitteena kuitenkin talouskasvu, joka puolestaan estää päästöjen radikaalin vähentämisen. Talouden kasvun pakko on seurausta kapitalismin pyrkimyksestä kohti suurempia voittoja. Jatkuva kasvu on kapitalimille välttämätöntä, joten paine sen jatkamiseen on valtava.

Ahon väitöstutkimus tarttuu ideologisiin syihin ilmastopäästöjen rajoittamisen vaikeuden takana. Valtavirran taloustiede ja uusliberaali ideologia kulkevat yhtä matkaa toisiaan tukien lueden pohjan talouskasvua päämääränään pitävälle ilmastopolitiikalle. Tämä puolestaan vahvistaa suuryritysten vaikutusvaltaa kansallisvaltioihin nähden talouskasvupainotteisen ilmastopolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Ilmastopolitiikan tarkastelu osoittaa, että globalisaatio, talouskasvun korostuminen kaiken politiikan päätavoitteena ja myös keinona, sekä erityisesti ylikansallisten suuryritysten poliittisen vaikutusvallan kasvu ovat vaikuttaneet markkinamekanismien valintaan ilmastopolitiikan pääinstrumentiksi.

Energia-ala etuaan ajamassa

Aho on havainnut, että maailman suurimpien öljy- ja sähköyhtiöiden päästö- ja taloustiedot usean vuoden ajalta osoittavat, että energia-alan päästöt eivät laskeneet merkittävästi. Näin siitäkin huolimatta, että juuri energia-ala on avainasemassa ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

– EU:n päästökauppa ei myöskään vähentänyt päästöjä.

– Päästöjen kehityksestä ei löytynyt tilastollisesti merkittäviä eroja markkinamekanismeja käyttävien ja käyttämättömien maiden energia-alan yritysten välillä tarkastelujakson aikana. EU:n päästökauppa ei myöskään vähentänyt päästöjä, tai vaikuttanut niiden kehitykseen verrattuna maihin, joissa sitovaa markkinamekanismia ei sovellettu, toteaa Aho.

Markkinoihin perustuva säätely ei myöskään vaikuttanut energiayhtiöiden kannattavuuteen. Tämän Aho näkee johtuvan todennäköisesti siitä, että nämä yhtiöt ovat itse päässeet suoraan vaikuttamaan sääntelyyn ja muokkaamaan sitä itselleen edulliseksi, sekä vaatimaan itselleen ylisuuria korvauksia väitetyistä ilmastopolitiikan haitoista.

– Väitöstutkimukseni löydökset ovat merkittäviä, koska ne haastavat valtavirran taloustieteilijöiden ja yritysten argumentin siitä, että markkinat hoitavat päästöjen vähentämisen tehokkaimmalla tavalla. Ne myös osoittavat, että yritykset voivat käyttää poliittista valtaa sekä estämään lainsäädäntöä että edistämään omia taloudellisia etujaan päästöjen vähentämisen sijaan päästökaupan suunnittelussa, tiivistää Aho.

OTM, KTM Lotta Ahon väitöskirja tarkastetaan keskiviikkona 17.6.2020. Vastaväittäjänä toimii professori Steffen Böhm Exeterin yliopistosta.