Työ tuottaa arvon – Karl Marx on kapitalismin ylittämätön analyytikko ja kriitikko

Paula Rauhala on koulutukseltaan filosofian opettaja. Rauhala on erikoistunut Karl Marxin ajatteluun ja erityisesti Marx-tulkintoihin. Pro gradu -tutkielmassaan hän tarkasteli berliiniläisen matemaatikon ja politiikan tutkijan Michael Heinrichin tulkintaa abstraktin työn käsitteestä Marxin Pääomassa. Parhaillaan Rauhala tekee väitöskirjaa, jossa hän tarkastelee länsisaksalaista Pääoma-tulkintaa, jota kutsutaan myös pääomalogiikaksi. Rauhala on myös kirjoittanut artikkelin vuonna 2015 ilmestyneeseen Marxin Pääoman ajankohtaisuus -teokseen.

Vesa Oittisen Marx-kurssi herätti kiinnostuksen

Rauhala valmistui vuonna 2012 maisteriksi Helsingin yliopistosta ja siirtyi 2013 jatko-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon tekemään väitöskirjaa.

– Kun ryhdyin aikanaan opiskelemaan filosofiaa, ajattelin, ettei sillä olisi ollut mitään yhteyttä poliittiseen aktivismiini.

Kiinnostus Karl Marxin ajattelua kohtaan heräsi Vesa Oittisen vetämällä Marx-kurssilla vuonna 2004.

– Kiinnostuin Marxista ja huomasin, että tieteellis-teoreettisia kysymyksiä on mahdollista tutkia tavalla, jotka liittyvät myös poliittisiin kysymyksiin ja aktivismiin. Muutamaa vuotta myöhemmin menin mukaan Karl Marx -seuran toimintaan.

Työn kaksoisluonne

Marxin Pääomassa työn kaksoisluonne on merkittävässä asemassa.

– Työn kaksoisluonne on tärkeätä ymmärtää siitä syystä, että siinä tiivistyy se, mistä kapitalistisessa tavarantuotannossa on kyse. Pointti on todella yksinkertainen: työ ei tuota ainoastaan käyttöarvoja kuten Marx toteaa. Emme siis tuota työn kautta ainoastaan sitä, mikä on elämisen kannalta välttämätöntä ja hyödyllistä, vaan työ tuottaa myös arvoa eli rahaa. Työtä käytetäänkin ennen kaikkea arvon tuottamiseen.

Arvon tuotanto on kapitalistisessa tavaran tuotannossa dominoiva aspekti.

– Tietenkään rahaa ja arvoa ei voida tuottaa ilman, että tuottaa samalla jotakin hyödyllistä, mutta ratkaisut ja päätökset siitä, mitä tuotetaan ja miten tuotetaan, tehdään arvon tuotannon ehdoilla.

Tästä seuraa, ettei ole merkitystä, mikä käyttöarvo tuotetaan.

– Voiton tuottaminen määrää ja sitä kautta muokkaa käyttöarvojen tuotantoa. Meitä ympäröivien käyttöarvojen kuten esimerkiksi tietokoneiden, vaatteiden, kodinkoneiden ynnä muiden suunnittelu ja tuotanto ovat kehittyneet ensisijaisesti arvon tuottamisen ehdoilla.

Kapitalismissa käyttöarvo ja arvo ovat jatkuvassa ristiriidassa toisiinsa nähden. Voittojen ensisijaisuuden takia meillä on käytettävissämme teknologiaa, joka on suunniteltu hajoamaan.

Käyttöarvon ja arvon välinen ristiriita

Kestävien käyttöarvojen tuottaminen kuluttajille ei ole kapitalismin logiikan mukaista.

– Tuotteet eivät saa olla liian pitkäikäisiä, jotta ihmiset joutuvat ostamaan jatkuvasti lisää tarvitsemiaan tuotteita. Kapitalismissa käyttöarvo ja arvo ovat jatkuvassa ristiriidassa toisiinsa nähden. Voittojen ensisijaisuuden takia meillä on käytettävissämme teknologiaa, joka on suunniteltu hajoamaan.

Tällä hetkellä ilmastonmuutos on polttavin ja samalla keskeisin kysymys.

– On ilmiselvää, että tällaisella logiikalla toimiva tuotantotapa johtaa ihmiskunnan tuhoon. Keinot ekologisesti ja inhimillisesti kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseksi ovat olemassa, mutta poliittiset ja yksityiset edut ovat suurin este niiden toteutumiselle.

Työn kaksoisluonteen ajatus kulkee läpi Pääoman

Miksi työn kaksoisluonne oli Marxin kohdalla niin tärkeässä asemassa, että se on mukana Pääoman kaikissa kolmessa osassa?

– Usein puhutaan vain Pääoman ensimmäisen osan alusta, jossa Marx käsittelee tavaraa. Siinä työn kaksoisluonne on toki tärkeässä asemassa, mutta usein unohdetaan, että se on läsnä Pääoman kaikissa osissa ja kategorioissa. Työ tuottaa aina kaksi eri tulosta, jotka ovat ristiriidassa ja jännitteisessä suhteessa keskenään.

– Marx totesi kirjeessään Engelsille pian Pääoman ensimmäisen osan julkaisemisen jälkeen, että hänen kirjassaan on kaksi perustavanlaatuista uutta ajatusta: ensinnäkin työn kaksoisluonne, eli ilmaiseeko työ itsensä käyttöarvona vai vaihtoarvona ja toiseksi lisäarvon käsittely riippumatta sen erityisistä ilmenemismuodoista. Marx käsitteli lisäarvoa ”sinänsä” riippumatta niistä muodoista, joina se ilmenee. Näitä olivat esimerkiksi voitto, korko ja maankorko.

Klassiset poliittiset taloustieteilijät ja Marx

Marxia edeltäneet klassiset poliittiset taloustieteilijät kuten David Ricardo ja Adam Smith olivat tehneet jaon käyttöarvoon ja vaihtoarvoon.

– Marxin mukaan taustalla on se, että yksi ja sama työprosessi tuottaa aina kaksi tulosta: toisaalta käyttöarvon ja toisaalta vaihtoarvon. Marxin tekemän erottelun kautta tietyt epäjohdonmukaisuudet korjaantuivat.

Lähes kaikki kategoriat Pääomassa ovat peräisin klassisesta poliittisesta taloustieteestä, mutta työn kaksoisluonne on Marxin oma keksintö.

– Marx teki erottelun työvoiman arvon ja työvoiman käyttöarvon välille, jolle lisäarvo perustuu. Tätä Smith ja Ricardo eivät omissa tutkimuksissaan olleet tehneet.

Työläinen lisäarvon tuottajana

Marx paljasti tutkimuksissaan sen, mistä lisäarvo syntyy.

– Marxin mukaan kaikissa yhteiskunnissa lähtökohtana on se, että ihmisten pitää tuottaa, eli kaiken lähtökohtana on yhteiskunnallinen työnjako ja se, että yhteiskunnalla on käytössään tietty määrä työaikaa, joka sen tulee allokoida eri tuotannon aloille. Lisäarvo syntyy yksinomaan työstä, eikä mistään muusta. Lisäarvoa syntyy vain, kun työläiset pistetään tekemään työtä vastikkeetta, eli maksutta. Työläinen ei siis ole, kuten Marx toteaa, ”muuta kuin henkilöllistetty työaika”.

Pääoma on liikettä

”Pääoma voidaan ymmärtää vain liikkeenä eikä liikkumattomana oliona”, toteaa Marx.

– Liikkeessä arvo muuttaa muotoaan ja lisää näin ollen itseään. Kapitalismi on olemukseltaan arvon itsenäistymistä ja lisääntymistä. Pääomaa eivät ole ainoastaan esimerkiksi tavara, raha, raaka-aineet, tuotantovälineet tai työvoima, vaan se on esiintyy kaikkien näiden muodossa ja on olemassa vain niiden muodonmuutoksissa.

Kapitalistit nuo ”vihamieliset veljekset”

Marxin mukaan kapitalistit muodostavat vapaamuurariliiton työläisiä vastaan.

– Tuotannossa, eli lisäarvon riistämisessä, kapitalistit muodostavat vapaamuurariliiton työntekijöitä vastaan. Kaikkien kapitalistien etujen mukaista on, että työläiset tekevät mahdollisimman paljon ilmaista työtä. Tällaisten asioiden kohdalla kapitalistien kannattaa liittoutua toistensa kanssa. Esimerkiksi juuri EK on tällainen kapitalistien etuja ajava liittouma, jonka painostuksen avulla pyritään esimerkiksi siirtämään eläkkeelle siirtymistä, tekemään arkipyhistä työpäiviä, pidentämään työpäivää, taistelemaan työntekijöiden palkkavaatimuksia vastaan jne., Rauhala toteaa.

– Tällaisten tavoitteiden kohdalla kapitalistit ovat toistensa kavereita, mutta Marx toteaa, että markkinoilla kapitalistit suhtautuvat toisiinsa kuin ”vihamieliset veljekset”.

Kapitalistit kilpailevat ja taistelevat jatkuvasti toisiaan vastaan.

– Vaikka tietyt luokkaintressit yhdistäisivätkin heitä, niin kilpailu on silti jatkuvaa.

Työväenluokka universaalin ihmisyyden toteuttajana

”Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!”

– Marxilla ja Engelsillä oli filosofinen näkemys siitä, miksi työläisten olisi luokkana järjestäydyttävä. Marx ja Engels katsoivat, että ainoastaan työväenluokka voi toteuttaa universaalin ihmisyyden. Mikään muu luokka ei tähän pystyisi, koska kaikilla muilla yhteiskuntaluokilla on omat erityisintressinsä, siis joitain materialistisia etuja, joita he pyrkivät luokkina viimeiseen asti puolustamaan muita yhteiskuntaluokkia ja heidän tavoitteitaan vastaan.

– Koska työväenluokalla ei ole Marxin ja Engelsin mukaan muuta menetettävää kuin kahleensa, niin he edustavat universaalia inhimillistä intressiä.

Marxin ajankohtaisuus

Marx on ajankohtainen ajattelija myös tänään ja hänen teksteihinsä kannattaa perehtyä.

– Mielestäni Marxin tuotannon merkittävin anti löytyy poliittisen taloustieteen kritiikistä, eli Pääoman Marxista. Syy tähän löytyy viimeisimmästä finanssikriisistä, joka on innostanut erityisesti nuoria perehtymään marxilaiseen taloustieteeseen ja marxilaiseen yhteiskuntakritiikkiin.

Valtavirtataloustiede ei ole onnistunut ennustamaan kriisiä eikä myöskään selittämään sitä toisin kuin marxilaiset taloustieteilijät.

– Marx hahmottelee Pääomassa pääpiirteiltään aivan toisenlaisen poliittisen taloustieteen. Hänen tarkastelutapansa on hyvin erilainen kuin valtavirtataloustieteilijöiden kapea, matemaattinen katsantotapa, jossa tiettyihin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin suhtaudutaan jopa varsin naiivein olettamuksin.

Väitöskirja tekeillä

Rauhala tekee parhaillaan Marxin ajattelua sivuavaa väitöskirjaa.

– Olen kirjoittanut puolitoista vuotta ja väitöskirjani on vielä melko alkuvaiheessa. Väitöskirjani ohjaajina ovat Vesa Oittinen ja Arto Laitinen. Käyn myös paljon kansainvälisissä Marx-konferensseissa, jotka ovat sävyiltään akateemisia, mutta samalla myös poliittiseen aktivismiin kallellaan.

Esimerkiksi Historical Materialism -konferensseissa ei käsitellä pelkästään akateemisia tutkimuksia.

– Tavanomaisten tieteellisten keskusteluiden lisäksi on myös isompia poliittisia paneeleja, joissa on vieraillut marxilaisia puhujia ja kansalaisaktivisteja eri puolilta maailmaa muun muassa Kreikan Syriza-puolueesta. Konferensseissa tehdään myös ajankohtaista poliittista analyysia.

Tampereella ja Karl Marx -seurassa perehdytään Marxiin

Myös Tampereella on ollut keskeinen merkitys.

– Tampereen yliopistolla on ollut vuodesta 2008 lähtien opiskelijoiden organisoima Pääoma-lukupiiri.

Lukupiiritoiminta jatkuu edelleen.

– Olen siinä itse mukana ja niin on myös moni muu Marxista innostunut opiskelija.

Myös Karl Marx -seura tekee tärkeää intellektuaalista työtä. Seuralla on oma kesäkoulu.

– Se on tarkoitettu opinnäytteitä tekeville opiskelijoille. Opiskelijat ja vanhemmat marxilaiseen teoriaan perehtyneet tutkijat kokoontuvat keskustelemaan, työstämään tekstejä ja viettämään aikaa yhdessä. Seuraava kesäkoulu järjestetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Lopuksi Paula Rauhala lähettää terveiset lukijoille:

– Epäile kaikkea!