Politiikassa sattuu ja tapahtuu!
Politiikka on usein varsin yksitotista ja vakavaa puurtamista. Olen itse sellainen joka pyrkii kaikesta etsimään ja näkemään myös huvittavia puolia – elämästä ylipäätään, kuten myös politiikasta. Tässä muutama hauska tarina jotka todistavat, että jopa politiikasta voi löytää piristystä iltojen iloksi ja päivien ratoksi.
Asuin aikanaan läntisellä Uudellamaalla Pohjan pitäjässä. Pohja oli silloin Suomen sosialidemokraattisin kunta ja siitäkös demarit jaksoivat tuon tuosta ylvästellä. Heillä oli valtuustossa yksinkertainen enemmistö, jonka he nostivat joka käänteessä esille. Kerran sitten he saivat houkuteltua erään oikein fiksun kaverin lähtemään mukaan valtuustoehdokkaaksi demareiden listoilta ja myös valittiin valtuustoon. Aikansa katseltuaan ja tuskastuttuaan demariryhmänsä toimintaan ja älyttömiin päätöksiin, totesi minulle ja naisystävälleni melko lakonisesti - kyllä hän nyt tietää mistä Pohjan valtuustossa on kyse – siellä on totta tosiaan demareilla YKSINKERTAINEN enemmistö. Tuo toteamus tuli häneltä sydämensä pohjasta, mutta joka meitä kahta kommunistia suuresti huvitti ja hyväksyimme hänen arvionsa mukisematta.
Kerran taas sattui niin, että ilo oli hieman ennenaikainen. Istuin iltaa täällä Kihniöllä erään pikkaisen kylähullun maineessa olevan seurassa ja katsoimme uutisia - taisi olla niitä Holkerin hallituksen aikoja. Aina kun tuli suomalainen poliitikko ruutuun - silloin alkoi armoton noituminen. Kunniansa saivat kuulla Virolainen, Sorsa, Väyrynen ja moni muu, kun sitten tuli kuvaan Harri Holkeri, intoutui kaverini tosissaan ja lateli pitkän litanian kirosanoja ja totesi, että Holkeri pitäisi laittaa turkin hihaan ja nu…ia uudestaan – helevetin KOMMUNISTI. Siinä vaiheessa suuni loksahti auki, hän oli lahjakkaasti sekoittanut kokoomuksen ja kommunistin. Olin naureskellen seurannut kaverini paasaamista enkä lähtenyt oikomaan hänen käsitystään Holkerista – taisin ehkä hieman hymyssä suin todeta, ettei pääministeri kyllä ole niitä vasemman laidan kulkijoita.
Kolmas tapaus sattui muutama vuosi sitten kylän raitilla. Tilanne oli koomisuudessaan mielestäni ainutlaatuinen, siksi on paikallaan kertoa ehkä hieman itseni kannalta hävettäväkin tarina. Me kommunistit olemme aina olleet itään päin kallellaan, ajelemme Ladoilla ja aikoinaan Mossella. Länttä ja varsinkin Amerikkaa olemme karttaneet ja kammoksuneet heidän leveää elämän tyyliään. Kaikki pitää olla autoista lähtien suurta ja mahtavaa ja sekös on aiheuttanut puistatuksia meissä kommunisteissa. Niin vain kuitenkin sattui, että eräänä vappuaattona kaksi kylän punikkia, minä ja eräs Markus kohtasimme kylän raitilla toisiaan iloisesti tervehtien JENKKIRAUDOISSA. Minä istuin siskonpojan Chevroletissa ja Markus vävynsä vanhassa massiivisessa dollarihymyssä, siinä me pokkana nostimme toisillemme käsiä. Oli siinä ilmassa historian siipien havinaa, toverit istuivat tyytyväisinä amerikkalaisen elämänmuodon lippulaivojen kyydissä. Kyllä siinä sai kuulla koko vapun lievää vi….uilua miten kommunistit pääsivät kerrankin nauttimaan salaa ihailemastaan amerikan herkusta. Kaiken lisäksi siskonpojalla oli vielä stetson päässä, siinä vaiheessa kiitin, että meitä kommunisteja on täällä vähän, koska on varmaa, että vieläkin saisin kuulla pottuilua ”erheestäni” ja mahdollisesta kelkkani kääntämisestä.
Elämä on välillä rankkaa, siksi on mukava välillä muistella hauskoja tapauksia. Onko sinulla muistissa joku hupaisa tarina tai sattumus?
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- ‹ edellinen
- 5 / 32
- seuraava ›
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- ‹ edellinen
- 5 / 32
- seuraava ›
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.