Kommentti: ”Vasemmistohallitus” porvariston edunvalvojina

Karl Marx ja Friedrich Engels toteavat Kommunistisen puolueen manifestissa, että nykyaikainen valtiovalta on vain toimikunta, joka hoitaa koko porvarisluokan yhteisiä asioita. Koronakriisin aikana tämä Marxin ja Engelsin poleeminen kärjistys on osoittautunut erittäin ajankohtaiseksi.

Demarivetoinen ”vasemmistohallitus” on useissa ratkaisuissaan paljastunut porvariston edunvalvojaksi. Tämä tulee erittäin hyvin ilmi siinä, miten tukirahoja on koronakriisin aikana jaettu. Hallitus on toteuttanut mittavia tukitoimia talouden elvyttämiseksi, mutta toistaiseksi tukirahat ovat kohdistuneet lähinnä hyväosaisille ja jo ennestään etuoikeutetuille.

Erityisesti Business Finlandin jakamat avustukset ovat herättäneet keskustelua. Tukea on jaettu hövelisti sellaisille yrityksille, jotka eivät varsinaisesti edes kärsi koronaepidemian vuoksi. Esimerkiksi lukijakuntansa maksutta tuottamaa sisältöä mainosrahoitteisen blogin muotoon kaupallistava Huono Äiti oy sai toimintansa kehittämiseen sadan tuhannen euron avustuksen Business Finlandilta.

Huono Äiti-nimimerkin takaa on varmasti helppo huudella kaikenlaista sosiaalisessa mediassa.

Huono Äiti oy:n omistaa europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) vaimo Sari Helin-Sarvamaa lapsineen. Helin-Sarvamaan erityisansioksi koronakriisin keskellä on jäänyt Business Finlandin rahoituspäätöksiä kritisoineiden yksityishenkilöiden uhkailu erilaisilla oikeustoimilla. Huono Äiti-nimimerkin takaa on varmasti helppo huudella kaikenlaista sosiaalisessa mediassa.

Samansuuruisen avustuksen verkkosivujen kehitystyöhön sai myös Huutokauppakeisarina tunnettu ja televisiostakin tuttu Aki Palsanmäki vaimoineen. Palsanmäen pariskunta kuitenkin katsoi paremmaksi palauttaa saamansa rahat. Kauppamiehen jäänkylmää logiikkaa on pakko ihailla: Potentiaalista asiakaskuntaa ei kannata liiaksi suututtaa, sillä silloin ylihintaisen romun myynti voi jatkossa vaikeutua.

Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia. Sen sijaan esimerkiksi ravintoloille tukea ei ole juuri järjestynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähikuukausina moni yksityisyrittäjä voi joutua laittamaan lapun luukulle pysyvästi.

Sen sijaan suuret ketjut kestävät tilanteen paremmin ja niillä on myös enemmän neuvotteluvoimaa esimerkiksi vuokranmaksun suhteen. Seurauksena on kapitalistiselle järjestelmälle ominainen pääomien keskittyminen: suuret ketjut valtaavat alaa. Hintataso nousee ja kuluttajien valinnanvara pienenee.

Ei olekaan ihme, että Hesburgerin perustaja ja suuromistaja Heikki Salmela on vaatinut ravintola-alalle tarkoitetun tuen suuntaamista jo ennestään hyvin menestyville ja vakavaraisille toimijoille. Lopputulemana moni maahanmuuttajaperheen pyörittämä pizzeria saisi väistyä uuden ketjuravintolan tieltä.

Kansalaisille rahaa ei samassa määrin riitä jaettavaksi.

Suomessa tukirahat on suunnattu pääosin yrityksille. Kansalaisille rahaa ei samassa määrin riitä jaettavaksi. Lisäksi osa väläytellyistä vähäisistäkin tukitoimista on suoraan sanottuna ongelmallisia. Esimerkiksi Li Anderssonin vappupuheessaan esille tuoma ajatus sadan euron palvelusetelistä kuvastaa vasemmistoliiton irtautumista työväenluokan konkreettisesta tilanteesta.

Inhorealistisesti ajateltuna koko ehdotus lienee tuhoon tuomittu ja pelkkää populismia – hallitukselta tuskin tosipaikan tullen liikenee tuollaista summaa jaettavaksi. Ajatus palvelusetelistä on silti myös jo lähtökohdiltaan vieraantunut ja lähes loukkaava. Tiettyihin palveluihin korvamerkitty palveluseteli ei helpota ihmisten tilannetta, koska monilla on vaikeuksia selvitä jo pakollisista menoista. Leivosten sijaan on vaadittava aidosti luokkakantaisempaa politiikkaa ja parempaa sosiaaliturvaa.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri.