Politiikan syksy: Nälkäkuuria köyhille ja työkansalle!

Ankeutta ja kurjuutta on jaossa täyslaidallinen lähitulevaisuudessa, mikäli uskomme poliittisen sekä taloudellisen eliitin kesän aikana latelemia uhkakuvia talouden alamäestä. Lähes yksimielisesti, aina eduskuntapuolueista virkamiehiin ja talouden asiantuntijoiden sekä ammattiyhdistysliikkeen johtoa myöten, suomalaisia valmistellaan nälkäkuurille.

Taloutemme kuulemma sukeltaa syvällä - ja ketkä ovatkaan syyllisiä? Tietysti ahneet työläiset, jotka ovat tuhonneet kilpailukykymme joustamattomuudellaan, kun eivät suostu orjapalkkoihin, ja totta kai työttömät ja toimeentuloilla elävät,  jotka loisivat eri avustuksilla eivätkä laita tikkua ristiin isänmaamme hyväksi. Oikeistolaisen ideologian mukaan töitä kun pitää tekemän vaikka sitten palkatta jos sitä kerran on tarjolla.

Laitavasemmistoa lukuun ottamatta vallitsee, sanoisinko ihan hellyttävä yksimielisyys siitä, kuinka pääomat, pankit, elinkeinoelämä ja muut vastaavat ovat joutuneet kärsijöiksi suomalaisten uppiniskaisuuden takia. Hyvinvointivaltiosta, julkisista ja kunnallisista palveluista halutaan pitää kynsin hampain kiinni vaikka kilpailukykymme parantaminen ja talouden kasvu edellyttäisivät niiden alas ajamista.

Niinpä sote- ja kuntarakenneuudistus sekä työläisten kannalta kurja työmarkkinaratkaisu tullaan ajamaan läpi väellä ja voimalla kansan vastustuksesta huolimatta. Mikä on ajaessa, kun vastavoima on olematonta porvarillisen propagandan puristuksessa?

Eduskunnan oppositio on hampaaton. Kunhan äänestetään muodon vuoksi eduskunnassa kunta- sekä sosiaali- ja terveysuudistusta vastaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ei ole perussuomalaisista, saati keskustalaisista saamaan joukkoliikkeitä aikaan taistoon hyvinvointivaltiomme pelastamisen puolesta. Tyydytään äänestystulokseen ja vedotaan parlamentaariseen demokratiaan ja jäädään odottamaan seuraavia vaaleja.

Demarit taas ovat jo aikaa sitten kääntäneet selkänsä työläisille ja vähäosaisille, ja kun hallitukseen saatiin mukaan Vasemmistoliitto, niin heistäkään ei huolta tai painetta ole eikä tule. Mikä on siis yhdessä kokoomuksen kanssa hallituksessa toteuttaa vapaata markkinataloutta jossa kilpailukyky ja talouskasvu ovat kaiken a ja o, ja jonka edessä kaikkien tulee nöyrtyä ja antaa uhrilahja markkinavoimille?

Kuka siis puolustaisi köyhiä, osattomia ja entistä tiukemmalle ajettuja työläisiä? Taas kerran katseet täytyy kääntää vasemmalle laidalle. Kommunistit ja muut vasemmistoradikaalit ovat ainoa voima, jotka ovat aina ja kaikkialla taistelleet ja tulevat taistelemaan köyhien ja työläisten rinnalla eturintamassa parempien olojen puolesta.

Porvarillisen hegemonian ja kovan oikeistopropagandan alla on syytä yhdistää kaikki ne voimat, jotka ovat perin kyllästyneitä nykyiseen menoon ja kaiken sen alas ajamiseen, jonka suomalainen työväenliike on aikaan saanut. Vasemmistoliiton sisällä on painetta voimistaa radikaalia toimintaa ja kun kommunistit uudistuivat kesän edustajakokouksessa, niin ei ole syytä epäillä, että eikö aitoa taistelevaa työläisten ja heikoimmassa asemassa olevien puolesta kamppailevaa liikettä saada aikaan.

Euroopassa uumoillaan jo piakkoin laajoja kansannousuja - mikä siis estää meitä nousemasta vastarintaan ihmisten kurjistamista ja elinolojen heikennyksiä vastaan? Ei mikään, se on vain meistä itsestä kiinni, eikö vain?