Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely tuo Ateneumiin taiteen, joka ei maistu myyntitiskiltä vaan kysyy, kenellä on oikeus kauneuteen. Paljastaako syksyn näyttely taiteen ja vallan jännitteet: kuinka sesessionistit rikkoivat aikansa taiderakenteita ja loivat visuaalisen kielen vapaudelle. Naisryhmät, muotoilijat ja taiteilijat toimivat esineiden ja teosten kautta poliittisina toimijoina.

Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.

”Olemme kritiikittömästi rakastuneet ideaan lyhyemmästä työajasta”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n tutkimusjohtaja Antti Kauhanen. ETLA:n kesäkolumni tuo laiturinnokkiin kriittisen näkökulman nelipäiväisestä työviikosta. "Akateemisista raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin", Kauhanen väittää ja viittaa lyhyempää työaikaa ajavien tahojen puutteellisiin tutkimusasetelmiin. Kauhan vaatii lyhyemmästä työajasta vaikuttavuustutkimusta.

Tiedonantaja saa riveihinsä uuden kirjoittajan Venezuelasta. Kauri Suárez, työväenluokasta ponnistava vallankumouksellinen ja maantieteen opiskelija, alkaa syksyllä kirjoittaa Tiedonantajaan taustoittavia juttuja maasta, jossa sosialismia rakennetaan globaalin pääoman painetta ja imperialismin hyökkäyksiä vastaan. Suárezin tekstit tarjoavat harvinaisen näkökulman vallan, luokan ja teknologian risteyksiin – suoraan keskeltä kamppailua. Mitä voimme oppia maasta, jossa työväenluokka ei ole vain hallittava joukko vaan aktiivinen historian tekijä?

Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.

Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.

Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.

Aalto-yliopiston vetämä kansainvälinen tutkijaryhmä on juuri julkaissut ensimmäisen laajan, pitkältä ajalta kerättyyn satelliittidataan pohjautuvan analyysin turvemaiden eli ojitettujen soiden ennallistamisen vaikutuksista. Satelliittikuvat osoittavat, että ennallistaminen toimii – mutta hitaasti ja epätasaisesti. Tutkijat painottavat, että lämpötila ja heijastavuus palautuvat luonnontilaa muistuttaviksi noin vuosikymmenessä, mutta kasvillisuuden toipuminen vaatii enemmän aikaa ja toimia.

YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.

Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.

Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.

Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?

Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.

Vasta muutama kuukausi sitten perustettu Seksuaalirikosuhrien tuki ry (SETU) haluaa rikkoa hiljaisuuden, joka usein suojelee rikoksen tekijää ja jättää uhrin näkymättömäksi – erityisesti silloin, kun kyse on ihmisistä, jotka eivät osaa puolustaa itseään. Järjestön varapuheenjohtaja Mia Räisäsen mukaan uhrien tuki ei saisi jäädä rangaistusten varaan, vaan tarvitaan seksuaalirikoslain muuttamista, mielenosoituksia ja koko yhteiskunnan liikehdintää uhrien rinnalle.

Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.

Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?

Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.

Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.

Klovni pysähtyy keskelle katua ja kysyy suoraan: voiko tässä maailmassa vielä kohdata, ajatella ja tuntea? Pandin sirkus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan lauluin, liikkein ja runoin ravistelee rauhan, solidaarisuuden ja kulttuurin puolesta. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla syntyy esitys, joka ei viihdytä eskapismilla vaan herättää toivoa toisin toimimisen mahdollisuudesta.

Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”

Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”

Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.

Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta. 

Karl Marx -seura kokosi huhtikuisella Kirjan talolla Helsingissä seminaarissaan nimekkään joukon tutkijoita ja vasemmistolaisia ajattelijoita pohtimaan kysymystä, joka ei ole vain historiallinen: miten Seppo Toiviaisen perintö haastaa nykyvasemmiston ja ajattelun kenttää? Keskustelu sai lisävauhtia Lauri Hokkasen kirjasta Kommunismin teloitettu unelma – Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia (Docendo, 2024), joka pyrkii kuvaamaan Toiviaista murheellisen kohtalon miehenä.

SKP:n rauhanryhmän aktiivi Mervi Grönfors ei niele militaristista selittelyä siitä, että aseet takaisivat turvallisuuden. Hänen mukaansa koko Euroopan keskustelua leimaa vaikeneminen aseiden rumasta kääntöpuolesta. Grönfors peräänkuuluttaa järjen ääntä, rauhanpolitiikkaa ja inhimillisiä ratkaisuja – ei lisää panssareita, ei pelon propagandaa.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on käynnistänyt radikaalin deregulaatiokampanjan, jonka tavoitteena on purkaa sääntelyä, josta yrityslobbarit eivät pidä – mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät normit. EU:ssa on nähty deregulaatiota aiemminkin, mutta tällä kertaa tilanne on hyvin erilainen: purkuhanke on paitsi huomattavasti laajempi ja armottomampi, myös ennennäkemättömän laajasti hallitusten ja Euroopan parlamentin tukema.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin leikkauksilla Etelä-Afrikan ulkomaanapuun ja tuontitulleilla on  kielteisiä vaikutuksia. Trump on nostanut Etelä-Afrikan esimerkiksi maasta ja ”huonosta toimijaista”, jota pitää rangaista. ”Etelä-Afrikassa tapahtuu kauheita asioita”, Trump julisti helmikuun alussa. Sittemmin Trump allekirjoitti asetuksen, joka kieltää ulkomaisen avun Etelä-Afrikalle, sillä perusteella, että Etelä-Afrikan hallitus harjoittaa rotuun perustuvaa syrjintää valkoista vähemmistöväestöä kohtaan.

Maailmanpolitiikan jännitteet eivät enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin konflikteihin tai diplomaattisiin kiistoihin. Talous on noussut keskeiseksi osaksi suurvaltakamppailua, ja vapaakaupan ideologia on monin paikoin haastettu. Tutkijat Jyrki Käkönen ja Pertti Honkanen tarkastelevat kehitystä, jossa globalisaation pitkä kausi näyttäisi olevan päättymässä. Sen tilalle rakentuu uudenlainen kansainvälinen järjestys, jossa valtakeskukset hakevat asemaansa uudelleen talouden, turvallisuuspolitiikan ja teknologian rajapinnoilla.

Työttömien keskusjärjestö huutaa hälytysmerkkiä, jonka kaiun ei toivoisi katoavan virkamiesten muistioihin. Vuosikokouksessaan Kokkolassa järjestö linjasi, että pitkäaikaistyöttömät on ahdistettu yhteiskunnan laitamille – ei vahingossa vaan toistuvien poliittisten päätösten seurauksena. Tilanteessa, jossa työllistymisnäkymät ovat huonontuneet ja palvelut kaventuneet, työelämän ulkopuolelle jääneet eivät kaipaa enää lisäsanktioita – vaan mahdollisuuksia.

Etelä-Vietnamin vapautumisen ja kansallisen yhdistymisen 50-vuotispäivä on historiallinen virstanpylväs, joka symboloi Vietnamin muuttumista sodan runtelemasta kansakunnasta dynaamiseksi, nousevaksi taloudeksi, jonka kasvu on jatkunut vuosikymmeniä. Maanlaajuinen muistotilaisuus noudattaa teemaa: ”Kevään 1975 suuri voitto – kansallisen yhtenäisyyden voima, pyrkimys rauhaan, kansalliseen itsenäisyyteen ja tahto yhdistyä”.

ORPON JA Purran oikeistohallitus on sopinut asevarustelun ja muiden puolustusvoimien menojen lisäämisestä 3,7 miljardilla eurolla seuraavien neljän vuoden aikana. Puolustusvoimien budjetti kasvaa sen seurauksena tällä vuosikymmenellä yli 2,5-kertaiseksi.

Vietnamin sota oli osa kylmä sotaa. Neuvostoliitto oli noussut suurvallaksi pystyttyään lyömään Hitlerin joukot itärintamalla ja kukistamaan fasismin. Useita Euroopan maita otti sosialistisen kehityssuunnan.

YHDYSVALLOISSA VALLITSI 1950- luvulla ja –60-luvun alkuvuosina kylmän sodan hengessä lietsottu kommunismin leviämisen pelko. Siihen liittyen maan sotilaalliset toimet Vietnamissa saivat alkuun myös laajaa tukea. Kun alkoi näyttää siltä, että Vietnamiin piti lähettää yhä enemmän nuoria miehiä ilman selvää sotastrategiaa ja tavoitteita, alkoi yleinen mielipide kääntyä. Samaan aikaan mustien kansalaisoikeusliike laajeni ja voimistui. Sota alkoi niellä varoja, joita olisi tarvittu kotimaassa julkisiin palveluihin.

Asukkaiden Turku -lista keräsi yhteensä lähes kahden tuhannen turkulaisen tuen kuntavaaleissa. Listalta valtuustoon valituksi tullut vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho esittää, että kaupungissa yhdistetään voimia kaikkien toimielinten vasemmistoedustuksen turvaamiseksi.

Yritystuista yli puolet maksettiin suuryrityksille ja viidesosa mikroyrityksille vuonna 2024, selviää Tilastokeskuksen yritystukitilastosta. Etenkin suuremmat yritystuet keskittyvät harvoille.

TA-tiedon uutuus nyt ennakkotilattavissa! Kirja julkaistaan 24. huhtikuuta.

Häivähdys Venäjää on historioitsija Pentti Straniuksen essee-kokoelma, jonka aiheena on Venäjän kulttuurielämän murros Neuvostoliiton hajoamisessa, älymystön rooli siinä ja suomalaisten suhtautuminen Venäjään.

Stranius tarkastelee kirjassaan erityisesti älymystön, intelligentsijan asemaa ja muuttuvaa roolia. Esseet käsittelevät myös laajalti Venäjä-tutkimusta, kielipolitiikkaa, karjalaisuutta, kirjallisuutta ja elokuvaa.

Die Linken menestyksestä huolimatta Saksan liittopäivät siirtyy yhä enemmän oikealle. Linke-SPD-Vihreät -leiriin kuuluu nyt vain 43 prosenttia kansanedustajista. Lähes joka toinen äänestäjä antoi äänensä konservatiiveille tai äärioikeistolaiselle AfD:lle. Sosiaaliset kysymykset, kuten ilmasto- ja ekologiset kysymyksetkin, jäivät televisiokeskusteluissa varjoon ja niitä käsiteltiin tuskin lainkaan.

Hallitus suorastaan pakottaa hyvinvointialueita nostamaan asiakasmaksuja korkeimpaan mahdolliseen. Kommunistinen näkökulma terveydenhuoltoon on selkeä: sen pitää olla maksutonta, yleisesti saatavilla ja täysin suojattua markkinatalouden syövyttäviltä voimilta.

Tilaa Tiedonantaja ja lue koko sisältö myös digilehdestä.

Numerossa:

Facebook sulki toimittaja Yrjö Hakasen tilin lähes vuosi sitten, ennalta varoittamatta ja antamatta mahdollisuutta valittaa asiasta. Siitä alkoi 11 kuukautta kestänyt kafkamainen prosessi, jossa Hakanen vaati tilinsä avaamista. Prosessi päättyi Hakasen voittoon: EU:n digipalveluasetuksen toimeenpanoa valvova viranomainen velvoitti Facebookia hallitsevan Meta-yhtiön palauttamaan Hakasen Facebook-tilin.

Suomen kommunistisella puolueella on kumpaankin kevään vaaliin oma vaaliohjelmansa. Kommunistien vaihtoehto lähtee siitä, että aletaan määrätietoisesti parantaa tavallisten ihmisten oloja. On parannettava pieni- ja keskituloisten taloudellista asemaa, lisättävä vaikutusmahdollisuuksia sekä laajennettava demokraattisia oikeuksia ja vapauksia. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii aktiivista toimintaa kaikkien yhteiskunnan ahtaalle ajamien kanssa, sanotaan puolueesta.

Laajassa Kansainvälisen naistenpäivän artikkelissa Tiina Sandberg käsittelee Suomessa vallitsevaa tilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan suhteen sekä kysymystä militarismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomen tilanne on paljon huonompi, kuin voisi kuvitella. Tasa-arvon mallimaassa naiset joutuvat erittäin usein väkivallan uhreiksi.

Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat vahvasti työväenluokan feminismissä ja sosialistisissa liikkeissä. Kapitalismi kukoistaa naisten työvoiman hyväksikäytöstä, sekä palkallisesta että palkattomasta.

Taiteen edistämiskeskus Taike päätti tänä vuonna jättää Tiedonantajan täysin ilman kulttuurilehtitukea. Tämä tarkoittaa, että Tiedonantaja on nyt täysin julkisten tukien ulkopuolella. Lehden talous nojaa yhä vahvemmin tilauksiin ja lukijoiden tukeen.

SKP vietti kymmenen vuotta sitten vappua tunnuksella Irti porvareista! Taiteilija Jani Leinonen suunnitteli SKP:lle tuolloin vapputunnuksen, jossa ilmassa oleva nyrkki viestii kapinasta, uhmasta, yhtenäisyydestä ja voimasta.

Suomen kommunistisen puolueen vappumerkki vuodelta 2015 nyt keräilymerkkinä!

SKP vietti kymmenen vuotta sitten vappua tunnuksella Irti porvareista!

Vapputunnuksessa oli sarjakuvamaisen kissahahmon nyrkki ylös nostettuna. Tunnuksen tehnyt radikaaleista ja kantaaottavista teoksistaan tunnettu taiteilija Jani Leinonen kertoi, että ilmassa oleva nyrkki viestii kapinasta, uhmasta, yhtenäisyydestä ja voimasta.

Saksan parlamenttivaalit järjestetään 23.2.2025. Saksan vasemmisto kipuilee hajallaan. Berliinin Treptow-Köpenickissä vaalityöntekijät eivät jaa flaijereita pelkästään kiireisille kaupunkilaisille – he astuvat alueille, joissa historia ja nykypäivän poliittiset jännitteet kohtaavat raa’asti. Toimittaja JP (Juha-Pekka) Väisänen seurasi Die Linken vaalikampanjaa Berliinin kaduilla.

KOKO GAZA on raunioina. Israelin koston haju on kaikkialla. Miljoonat palestiinalaiset ovat viettäneet talvea tilapäisissä teltoissa tai raunioituneissa rakennuksissa, heidän lapsillaan on kylmä ja osa lapsista on paleltunut kuoliaaksi. Heidän nälkänsä kasvaa.

Katso lehden sisällys ja tilaa Tiedonantaja!

Uutuus Tiedonantajan verkkokaupassa!

Ydinsota on hyytävän yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten maailman tuho etenisi ensimmäisestä ohjuksesta lähtien.

Maapalloon törmäävän asteroidin lisäksi on vain yksi asia, joka aiheuttaisi maailmanlopun silmänräpäyksessä: ydinsota. Sen alkuun tarvitaan esimerkiksi vain yksi ydinohjus, joka on laukaistu Yhdysvaltoja kohti.