– Mitä sinä oikein puuhaat, Pulteri? Miksi sinä yrität sitoa sitä kepakkoa siihen kivensärmään?
– Kehitän uutta työkalua, kirvestä. Olis meinaan kirveellä töitä. Voisi hakata puita, metsästää eläimiä ja sen sellaista.
– Hunsvotti, haihattelija! Eihän nyt ole realistisia mahdollisuuksia mokomaan. Juuria syömällä tässä on nyt elettävä ja niiden keräämisestä sinun täytyy kantaa yhteistä vastuuta. Mars matkaan niin kuin olisit jo!
* * *
Olen ollut aina kiinnostunut taiteesta ja ennen kaikkea väreistä, kertoo virolainen elokuvaohjaaja Liina Paakspuu.
Moderni ihminen on vieraantunut luonnosta. Moni lienee kuullut tämän sanonnan, mutta mikä on totuus sen takana? Eikö ympäristö olekaan noussut yhdeksi tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä? Eikö ilmastonmuutos olekaan päivän polttavin puheenaihe?
Tiedonantajan 40-vuotistapahtuma Tampereella viime lauantaina keräsi kaiken kaikkiaan tuhatkunta kävijää. Työväentalo tarjosi komeat puitteet seminaareille, tapaamisille sekä illan pääjuhlalle.
Iltapäivän paneelikeskustelu toi saman pöydän ääreen edustavan joukon vasemmistolaisia poliittisia vaikuttajia. Mukana keskustelussa oli kommunistisen lisäksi myös SDP:n ja Vasemmistoliiton kansaedustajia ja kunnanvaltuutettuja, vihreitä sekä ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
Tiedonantajan 40-vuotistapahtuman yhteydessä Tampereen työväentalossa pidetyssä ay-toimintaa ja työehtosopimuskierrosta käsitelleessä seminaarissa nousi keskeiseksi vaatimus ay-liikkeen toiminnan radikalisoimisesta. Teknologiateollisuuden päänavaus työehtoratkaisuksi, puolen prosentin palkankorotuksineen, ei seminaarin osallistujille kelvannut. Nyt tarvitaan työntekijöiden ostovoiman lisäämistä ja taistelua työpaikkojen puolesta.
Hyvämuistisimmat varmaan vielä muistavat, mitä valheita presidentti George W. Bush ja valtamedia kertoivat vuosina 2002–2003 Irakin joukkotuhoaseiden muodostamasta hirvittävästä uhasta saadakseen tekosyyn hyökkäykselle Irakiin. Valheita kerrottiin piittaamatta maahan lähetettyjen asetarkastajien raporteista, joiden mukaan väitettyjä joukkotuhoaseita ei ollut olemassa.
Nyt joudumme seuraamaan vastaavaa näytelmää uusintana. Tällä kertaa kohteena on Iran.
Teknologiateollisuuteen runnattiin työehtoratkaisu välittömästi kesälomien jälkeen liiemmälti keskustelematta ja kysymättä ay-liikkeen jäsenten mielipiteitä. Sopimuksella jatketaan jo edellisessä alan sopimuksessa päänavauksena tehtyä paikalliseen sopimiseen siirtymistä. Tämä siitä huolimatta, että Metalliliiton liittokokous nimenomaisesti päätti luopua huonoihin kokemuksiin vedoten paikallisen sopimisen jatkamisesta.
USA:n presidentti Barack Obama ilmoitti viime viikolla aikovansa hylätä George W. Bushin suunnitelmat sijoittaa "ohjuspuolustuksen" ohjuksia Puolaan ja siihen liittyvän tutkan Tshekin tasavaltaan.
On hyvin ymmärrettävää, että hanketta sitkeästi vastustanut kummankin maan asukkaiden enemmistö juhli ilmoitusta voittona. Niin tekivät myös ympäri maailmaa monet ihmiset, jotka olivat osoittaneet solidaarisuutta puolalaisille ja tshekeille.
Jyväskyläläisen Hanna Eran polut herra Karl Marxin kanssa ristesivät ensimmäistä kertaa jo hänen ollessaan nuori. Perheen kirjahyllystä löytyi pino luokkatietoista kirjallisuutta.
– Pääomasta päätin jo pienenä, että sitten, kun olen iso, luen sen ja ymmärrän. Niin iso minusta ei tosin ole vielä tullut, että olisin uskaltautunut tarttumaan haasteeseen. Ehkä joskus vielä... miettii Era.
Näyttelijä Sara Paavolainen valmistautui Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan roolihahmoon lukemalla kaiken, minkä roolihahmostaan sai irti netistä – ja vähän enemmänkin. Kuten tunnettua Mannerheim-leffan rahoittaja jätti Harlinin pulaan ja free lancer -näyttelijöiden esityöt menivät hukkaan.
Akrobatiaa lähentelevää tekniikkaa, vaihtelevuutta, vauhtia, varmuutta, sulavaa eleganssia. Sitä kaikkea se on parhaimmillaan. Kyllä sitä on pakko ihailla, vaikka ei lajista erityisemmin pitäisikään.
Se jos jokin on muuten television aikakauden laji. Televisio on lisännyt sen suosiota. Televisio tuo sen kerran vuodessa miljoonien ihmisten koteihin.
Tiedonantaja on ilmestynyt valtakunnallisena kommunistisena sanomalehtenä 40 vuotta. Lähes koko ajan ne, joita Tiedonantaja ei ole miellyttänyt, ovat ennustelleet sen kuolemaa. Joka kerta toiveissa on petytty. Tiedonantaja on läpikäynyt niin fasistisen murhapolton kuin suuret taloudelliset ja poliittiset vaikeudetkin ja selvinnyt.
Tiedonantaja-lehden 40-vuotisjuhla kokosi lauantaina 26.9. Tampereelle niin lehden lukijoita kuin muita vasemmistolaisia ja punavihreitä. Mukana oli myös SDP:n ja Vasemmistoliiton kansaedustajia ja kunnanvaltuutettuja, vihreitä sekä ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. ––
Tampereen työväentalon konserttisali täyttyi ääriään myöten, kun juhlakonsertin lavalle nousivat Agit Prop, Anneli Saaristo, Eero Ojanen, Ritva Sorvali ja Saku Koskelainen. ––
Jari Tervon on kirjoittanut "rohkean" ja "kriittisen" satiirin maamme vallanpitäjistä. Ja kun hän ei ole uskaltanut kirjoittaa heidän todellisista sanoistaan ja teoistaan eli politiikasta, hän tekee Matti Vanhasta muistuttavasta Pekka Lahnasesta zombin, joka pitää kellarissaan seksiorjaa. Ja nuolee Paavo Lipposen vanhaa sylkykuppia ilakoimalla Mauri Pakkarisen hiuslisäkkeestä.
Suomen lähentyminen sotilasliitto Natoon jatkuu yhtä intensiivisenä kuin keväällä julkaistussa Tiedonantajan juttusarjassa kerrottiin.
Helsingin Sanomat kertoi viime maanantaina, että saksalaisjoukkojen komentajan tilaamassa USA:n ilmaiskussa Kunduzissa 4. syyskuuta kuoli 30 siviiliä ja 69 taleban-taistelijaa, ja yhdeksän siiviiliä ja 11 talebania haavoittui. Väitteen sanottiin perustuvan iskua Afganistanin nukkehallituksen puolesta selvittäneen Mohammadullah Baktashin tietoihin.
Pääluottamusmies ja Metalli seiskan puheenjohtaja Pauli Schadrin, käsittääkseni olet vakaasti päättänyt mennä Tiedonantajan 40-vuotistapahtumaan Tampereen Työväentalolle vai kuinka?
Vastoin yleistä luuloa USA ei ole vetäytymässä Irakista vaan lisäämässä joukkoja siellä, muistuttaa yhdysvaltalainen sosiologian professori ja Irak-asiantuntija Michael Schwartz.
Pois vedettyjen armeijan yksiköiden tehtäviä ovat ottaneet haltuunsa pahamaineiset yksityiset "sopimuskumppanit" ja niiden palkkasoturit. Niitä on pestattu valtavista rahasummista ylläpitämään USA:n vahvaa läsnäoloa maassa.
Oletko joskus piirtänyt ärsyttävälle julkkikselle viikset? Vaalitauluissa poliitikot ottavat turpaan ja saavat sarvikommentteja. Espanjan taiteen kauhukakara Salvador DalÍ maalasi itsestään omakuvan, jossa taiteilijan raivohullut silmät pullistuvat Mona Lisan päästä ja kaiken kukkuraksi miestaiteilija maalasi hymyilevälle naiselle myös viikset.
Lasten päiväkotien ja Kustaankartanon vanhustenkeskuksen omien keittiöiden lopettaminen ja ruokapalvelujen ulkoistaminen kaupungin liikelaitos Palmialle sai Helsingin kaupunginvaltuuston käymään pitkän ja kiihkeän keskustelun viime keskiviikkona.
Kokouksen alla päiväkotilasten vanhempien, keittiötyöntekijöiden ja ammattijärjestöjen lähetystöt toivat omat terveisensä päättäjille. Lähetystöt vastustivat yksissä tuumin ulkoistamishanketta.
Time-lehden syyskuun ensimmäisessä numerossa (07.09.09) julkaistiin kaksi artikkelia, jotka heijastelevat Yhdysvalloissa käytävää Afganstan-keskustelua. Ensimmäisen on kirjoittanut Joe Klein, lehden senior writer, jonka kiintoisia ja ajankohtaisia arvioita julkaistaan tämän tästä. Klein arvioi Afganistania presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen ja päätyy siihen, että sotaa ei voida voittaa huomioimatta paikallisia traditioita.
Paikalliset traditiot
Venäjältä Saksaan ja muualle Länsi-Eurooppaan suunniteltavan Nord Stream -kaasuputken ympärillä on jo kauan käyty tarkoitushakuista hysterianlietsontaa. Ja mitä lähemmäs ratkaisu tulee, sitä kovempi on meteli.
Suomen valtaeliitti on löytänyt omasta mielestään loistavan ratkaisun maamme tulevaisuutta varjostavaan ongelmaan, nimittäin kysymykseen Nokian ja metsäteollisuuden seuraajasta maamme talousveturina: Suomen seuraavaksi ykkösvientituotteeksi ollaan runnomassa ydinsähköä. Tätä kulissien takana kyhättyä suunnitelmaa on pohjustettu viime aikoina valtaisalla propagandakampanjalla.
Punaorpo, puuseppä, ay-johtaja ja SKP:n veteraani Veikko Porkkala kuoli äkillisen sairauskohtauksen seurauksena 3.9.2009 Helsingissä. Kauhajoella 22.11.1908 syntyneen Veikon onnellinen lapsuus ajoittui Loviisaan. Hän eli työväenliikkeen vuosisadan taisteluhistorian kaikki voitot ja tappiot.
Suomen vaalirahoitusskandaali kalpenee sen rinnalla, miten USA:n ja Naton valvonnassa suoritetut presidentinvaalit Afganistanissa hoideltiin.
Barack Obama julisti pian Afganistanin vaalihuoneistojen sulkeuduttua, että vaalit olivat menestys ja uusi askel kohti demokratiaa. EU:n tarkkailijat kuvailivat vaaleja pääosin rehellisiksi.
Toisen maailmansodan alkamisesta tuli viime tiistaina kuluneeksi 70 vuotta. Se oli historian tuhoisin ja verisin sota, jossa menetettiin yli 50 miljoonaa ihmishenkeä ja valtavia aineellisia arvoja.
Vaikka syyskuun 1. päivää, Hitler-Saksan Puolaan tekemän hyökkäyksen päivää, pidetäänkin toisen maailmansodan alkamispäivänä, on muistettava, että sota ei alkanut kerralla. Maailma ajautui–tai osuvammin sanottuna ajettiin–siihen vähitellen 1930-luvun aikana.
Tämän on ollut kahden koon viikko. Se sai alkunsa siitä, kun Audi-autojen myyntijohtaja Esko Kiesi löi yksissä pippaloissa Jyrki Kataisen kanssa tonnin vetoa siitä, kumpi saa aikaan suuremman mediamylläkän.
* * *
Kiesi antoi Anna-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoi näkemyksiään naisista.
Kolmessa Saksan osavaltiossa, Saarlandissa, Saksissa ja Thüringenissä, pidetyt maapäivävaalit olivat takaisku kristillisdemokraattien CDU:lle ja sosiaalidemokraattien SPD:lle. Vasemmistopuolue Die Linke oli selvä voittaja.
CDU menetti yksinkertaisen enemmistönsä Saarlandissa ja Thüringenissä. Puolue menetti edellisessä 13 prosenttiyksikköä ja jälkimmäisessä 11,8 prosenttiyksikköä säilyen kuitenkin suurimpana. Saksissa CDU säilytti asemansa 40,2 prosentin tuloksella.
Helsingin Ylioppilasteatteri sai kaupunginvaltuustosta kertovaan näytelmään keväällä uuden roolihahmon, kun julkisuuteen nousivat sosiaaliviraston johtaja Paavo Voutilaisen 72000 euron kalustehankinnat. Sosiaalijohtajan toimista on tullut hämmästyttävine juonenkäänteineen sellainen "tosi-televisiosarja" ja tragikomedia, jollaista tuskin kukaan käsikirjoittaja olisi keksinyt.